The dog was made of stone

Me etsitään elämää muilta planeetoilta ja ylipäätään sieltä sun täältä avaruuden kolkista. Kaikista parasta tietysti olisi, jos me satuttais törmäämään vielä älykkääseen elämään.

Jotenkin huvittavaa tässä etsimisessä on se, että me ei oikeasti tiedetä sitä miten elämä on ylipäätään syntynyt edes tällä meidän omalla planeetalla.

Toki meillä on teorioita. Meillähän on kaikkeen teorioita.

Mutta kukaan joka on vähääkään lotonnut niin tietää, että edes pienten voittojen saaminen vaatii tuuria. Samalla tavalla proteiinien on pitänyt joskus järjestyä juuri oikealla tavalla, jotta elämä voisi olla mahdollista. Ja näitä yhdistelmiä on, tieteellistä termiä käyttääkseni, ihan törkeen monta.

Se että näin on kuitenkin käynyt niin se ei ole tippaakaan uskottavaa. Elämä on niin epätodennäköistä, että sen ei oikeasti pitäisi olla mahdollista. 

Nähtävästi avaruus todella on suuri, koska täällä on tilaa (ja aikaa) näinkin epätodennäköisille aineiden yhtymisille.

Pienenä ja veemäisenä kuriositeettina mainittakoon, että ihminen koostuu atomeista.

Jos nyt sitten jollain ilveellä ihmisestä voisi irroittaa yhden atomin ja tarkastella sitä niin se olisi kuin olisikin täysin eloton.

Eli elävä ihminen koostuu täysin elottomista atomeista.

I'm a walking dead.

cognomen

Who is Gerald Friend?

eläin on heräämässä

Mitä täällä tapahtuu? Mitä hittoa täällä tapahtuu?!

No eipä juuri mitään.

laskelma

Jos ihminen odottaa unta joka ilta keskimäärin puolitoista tuntia (optimistinen arvio) ennen kuin lopulta nukahtaa, ja jos tätä jatkuu vaikkapa kaksikymmentä vuotta (edelleen optimistinen arvio), siitä kertyy yhteensä vuosi ja kolme kuukautta turhautunutta paikallaan pyörimistä, huolestuttavien asioiden hyödytöntä märehtimistä, huonoja päässä soivia biisejä, hikoilua, palelua, kutinaa, raapimista, tuuleen hajoavia suunnitelmia, tuskastuttavia poimuja lakanoissa, tunkkaista huoneilmaa, koko elämän ja oman persoonan kyseenalaistamista ja kaiken mahdollisen katumista. Viisitoista kuukautta elämästä.

Turha varmaan mainita, että laskin tämän viime yönä odottaessani nukahtamista.

30

Vietän syntymäpäivää kissan kanssa, odotellen kotiin miestä joka on luvannut tehdä minulle ruokaa. Olen kihartanut kutrini, pukenut ylleni sukkanauhavyön ja uudet sukat, taputellut silkkipuuteria kasvoilleni ja korkannut skumpan, tanssinut kynttilänvalossa lempimusiikin tahtiin helmat hulmuten ja nauttinut olostani.

Elämä on juhlaa tänään(kin), eikä ikä oikeasti ole mikään kriisin aihe. Uskallan paljon enemmän ja rakastan maailmaa ja itseäni paljon lempeämmin ja pyyteettömämmin kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten, jolloin minulla ei ollut juuri muuta kuin ruma tukka ja identiteettikriisi. En tiennyt, mihin kuuluin, ja luulin ihan vilpittömästi, että vaihtoehdot sulkevat toisensa pois. Vaikka en oikeastaan tiedä, oliko luulo omaa naiiviuttani vai vain ajan hengen mukaista ajattelun ahtautta. Minusta tuntuu, että tämän uuden vuosituhannen tärkein oivallus on se, ettei vanhaa tarvitse hylätä. Pyörän voi keksiä uudelleen, ja niin monella tavalla, mutta niille vanhoillekin pyörille on totisesti paikkansa tässä kaikkeuden koneistossa. Kaikkea koettua voi ja pitää hyödyntää, eikä enää tarvitse hävetä epämuodikkuuttaan, sillä kaikki on sallittua.

Onko se aikuistumista vai onko maailma todellakin avarampi nykyään?

punaista hiekkaa

Viime yönä murhasin unessani miehen, jolla oli ilkeä hymy ja kylmä sydän. Hän uhkasi hukuttaa joukon hylättyjä kissoja, jotka asuivat rannalla aution mökin alla, joten minä työnsin ison veitsen hänen rintaansa, ja hänen maatessaan maassa väänsin veistä niin kauan, että rantahiekka tuli vastaan. Varmuuden vuoksi iskin vielä toisenkin kerran, tein samanlaisen kauhistuttavan tunnelin suoraan sydämen kohdalle. Sen jälkeen heitin veitsen törröttämään hänen kainalonsa vaiheille, sillä ei kahta ilman kolmatta, ja jäin rauhallisena odottamaan väistämätöntä.

Teko oli kai juridisesti enemmän tappo kuin murha, mutta päätin kutsua sitä murhaksi, sillä murhalta se tuntui. Verta tuli paljon. En katunut. Olin kauhuissani, mutta eniten sen vuoksi, miten nautinnolliselta tekoni tuntui. Uhri oli yksiselitteisesti paha, puolustin viattomia. Olin oikeassa, laki oli väärässä. Miten ihanan yksinkertaista!

En muista, olenko ennen murhannut unissani. Luultavasti on terveellistä päästää päiviltä piilotajuntansa ilkeähymyiset kissantappajat, vaikka ei ihan varmasti tietäisikään, mitä arkielämän ilmiöitä ne edustavat. Minulla on kyllä epäilykseni.

Oikeassa elämässä kissa voi hyvin, jooga taivuttaa kehoa ja mieltä ja ikkunassa on punaiset verhot. Meri on kävelymatkan päässä, rantahiekalla ei ole verta.

tiedoksi

Kolmen viikon kuluttua matkustan raitiovaunulla kotiin, jossa meitä asuu kolme.

Tänä vuonna kesä oli pelkkä vitsi, mutta syksy on hyvä.

muotti

No hei! En meinannutkaan huomata teitä, muksut-puksut, sillä olin tuolla kaukana alhaalla, ihan autokannella asti, purkamassa vaarallista pommia alitajunnan paskarekan alta. Ei ole kuulkaas ihan hermoheikkojen hommaa se! Mutta nyt olen palannut keskuuteenne, siemailen sateenvarjodrinkkejä diskon baaritiskillä UV-valon loisteessa ja hymyilen loputonta hohtavaa hymyä koko yön, joka yö, satamasta satamaan, hetkutellen hekumallisia lanteitani ja kilisyttäen muovirenkaita ranteessani. Oi kuinka ihanaa on olla täällä kanssanne!

Kesä on tähän mennessä ollut aika tylsä, mutta kaksi edellistä olivat niin hienoja että odotukseni ovat saattaneet olla vähän turhan korkealla. Sinänsä vuoden kierto noudattelee omia lakejaan: kesän kynnyksellä pyörähti käyntiin parikin isohkoa prosessia, ja elämä muuttuu taas pian. Pääsin esimerkiksi opiskelemaan. Ala tuntuu oikeasti omalta, vaikka toisaalta helppohan niin on sanoa vielä tässä vaiheessa kun mitään ei ole oikeasti vielä tarvinnut tehdä. Katsotaan nyt.

Muitakin hienoja asioita on tapahtumassa, niistä ehkä myöhemmin enemmän. Olen alkanut taas uskaltaa, mikä pöytäkirjaan kirjattakoon. Unissani esiintyy kaikenlaisia kulkuneuvoja, laivoja ja junia ja busseja, lentokoneita ja -kenttiä, metrotunneleita, takseja, liukuportaita ja polkupyöriä, ja mahtavinta on se, että nykyään myös ehdin kyytiin joka kerta.

Opettelen pitämään muovista. Tunnistan enemmän hyönteisiä kuin ennen. Toivoisin omistavani kaikki Marc-Antoine Mathieun sarjakuva-albumit. Kuuntelen vanhaa suomalaista iskelmää. En ole koskaan pelännyt hämähäkkejä. Tiedän, mikä on muotia. En itse ole. Saan lahjoja ystäviltäni. Luulen, että minun pitäisi käyttää silmälaseja. En oikeastaan jaksa siivota. Menen nukkumaan.

phallic in appearance

Olisiko tarpeellista opiskella väärin kuullun ymmärtämistä?

AVOIN TOIMI -työpaikkailmoitus-

Haetaan aktiivista, luovaa aakkosjohtajaa. Tehtävänäsi on luoda mielentiloja ja maalailla sanojen välityksellä haluttuja kuvia tajuntaan. Palkka maksetaan närkästyneiden, liikkutuneiden ja hämmentyneiden lukijoiden reaktioilla. Työn luontaisetuihin kuuluu saada vihat ja ihailu niskaan sattumanvaraisesti yleisön mielentilasta riippuen.

Päiväsi koostuvat rehellisestä itsesi nolaamisesta ja omien haavojesi julkipurkamisesta. Sinulta odotetaan kokemusta kiehtovista jutuista ja hypnoottisesta sanan säilän heiluttelemisesta.

Vastaukset pyydetään lähettämään angstisen draivin johtajalle (aka Ash:lle), lisätietoja voi kysyä visuaalisen ilmeen vastaavalta (aka.Nti.Minkkiseltä). Haastatteluun tulee kutsu telepaattisesti ja lopullisista valinnoista tiedotetaan täyden kuun aikaan uhrikiven luona.

Hakemukseen pyydetään liittämään mukaan muutamia lempikirjaimia vapaavalintaisessa järjestyksessä. Kirjaimia ei palauteta hakijoille.

disclaimer:Kirjaimia saatetaan käyttää kaupallisessa tarkoituksessa myös syndikaatin muissa foorumeissa. Kirjainten järjestystä saatetaan muuttaa ja niitä saatetaan myös poistaa lopullisesta julkaisusta. Kirjaimia ei lisätä, käytämme vain olemassa olevia kirjaimia.