pelkkää multaa

Tällaisia päiviä ei saisi olla.

Heti ensimmäiseksi herättyäni sain kuulla onnellisia pariutumisuutisia. Kaunis ja ihana asia sinänsä, mutta siinä meni minun kainaloni, varasyli johon silloin tällöin olen saanut kömpiä lohdutettavaksi tai helliteltäväksi tai ihan vain leikkimään. Enää ei leikitä, ei seikkailla ihoa pitkin, ei nukuta kylki kyljessä peitosta tapellen. Olen palellut koko päivän. Ja ihmetellyt, miten helposti tuonkin tapauksen sitoutumiskammo parani - kyse olikin vain siitä, ettei hän halunnut sitoutua minuun.

Lohtukainalolle olisi ollut käyttöä heti aamusta. Sekä sähköposti että puhelin vyöryttivät päälleni sellaisen lastin torjuntaa että heikottaa vieläkin. Valitettavasti emme tarvitse sinua, valitettavasti emme voi enää tehdä yhteistyötä kanssasi, valitettavasti sinulta puuttui se jokin. (Jälkimmäinen viittaa työhaastatteluun, jossa kävin perjantaina. Paikka on nyt laitettu uudelleen hakuun - huolimatta pikaisesta työvoiman tarpeesta he mieluummin ovat ilman työntekijää kuin palkkaavat minut. Sanonta 'tyhjää parempi' ei siis tapauksessani taida päteä.)

Kaikilla elämäni osa-alueilla minut on siis tänään virallisesti julistettu arvottomaksi, kelpaamattomaksi ja unohdettavaksi. En jaksa olla nokkela enkä runollinen, lähinnä haluan hautautua ja vajota ja olla olematta ollenkaan.

Pitäisi ehkä katsoa peiliin, mutta siellä näkyy vain pimeää.