Me etsitään elämää muilta planeetoilta ja ylipäätään sieltä sun täältä avaruuden kolkista. Kaikista parasta tietysti olisi, jos me satuttais törmäämään vielä älykkääseen elämään.
Jotenkin huvittavaa tässä etsimisessä on se, että me ei oikeasti tiedetä sitä miten elämä on ylipäätään syntynyt edes tällä meidän omalla planeetalla.
Toki meillä on teorioita. Meillähän on kaikkeen teorioita.
Mutta kukaan joka on vähääkään lotonnut niin tietää, että edes pienten voittojen saaminen vaatii tuuria. Samalla tavalla proteiinien on pitänyt joskus järjestyä juuri oikealla tavalla, jotta elämä voisi olla mahdollista. Ja näitä yhdistelmiä on, tieteellistä termiä käyttääkseni, ihan törkeen monta.
Se että näin on kuitenkin käynyt niin se ei ole tippaakaan uskottavaa. Elämä on niin epätodennäköistä, että sen ei oikeasti pitäisi olla mahdollista.
Nähtävästi avaruus todella on suuri, koska täällä on tilaa (ja aikaa) näinkin epätodennäköisille aineiden yhtymisille.
Pienenä ja veemäisenä kuriositeettina mainittakoon, että ihminen koostuu atomeista.
Jos nyt sitten jollain ilveellä ihmisestä voisi irroittaa yhden atomin ja tarkastella sitä niin se olisi kuin olisikin täysin eloton.
Eli elävä ihminen koostuu täysin elottomista atomeista.
I'm a walking dead.
