Miten joku voi arvostella ja kritisoida omaa (avo)puolisoaan tai (tyttö/poika)ystäväänsä? Siis ainakaan ilman, että se perustuu analyysiin tai faktoihin. Kuinka usein äijät puhuvat akoistaan? Kuinka usein ämmät nurisevat siitä kuinka ukko vaan makaa sohvalla eikä tee mitään hyödyllistä? Tai kuinka usein haukumme kaikkein läheisintämme tyhmäksi/huoraksi/miksi tahansa...
Se mikä tästä tekee käsittämättömän yhtälön on se, että miksi sitten kukaan on parisuhteessa vitun nalkuttavan akan kanssa tai miksi joku menee naimisiin lihavan penkkiurheilufanaatikon kanssa joka haisee usein pitkään marinoituneelle hielle?
On hämmästyttävää, että kukaan ei kyseenalaista näitä "täydellisiä" jotka "suuressa armossaan" vuodesta toiseen sietävät hitaampaa/hölmömpää/vaikeampaa kumppaniaan. Mitäs järkeä siinä on?
Löis vittu hynttyynsä sitten yhteen jonku yhtä täydellisen kanssa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti