Aivokemian muutoksilla on outoja seurauksia. Olen esimerkiksi ryhtynyt lukemaan neuleblogeja. Älkää peljästykö, tämä ei ole muuttumassa sellaiseksi. Olen kausittain innokas (jopa pelottavissa määrin, kysykää vaikka poikaystävältä!) mutta liian kömpelö ja suurpiirteinen neuloja, eikä tekeleitäni tohdi esitellä julkisesti. Suhtaudun asiaan rauhallisen punkisti: tärkeintä ei ole osaaminen vaan tekeminen. Neulominen (ja muutkin tekstiilityöt) on niitä harvoja toimia, joihin palaan yhä uudelleen vaikka tiedän olevani huono.
Muitakin asioita tapahtuu, tai jää tapahtumatta. En enää itkeskele turhaan, eikä olo ole kovinkaan toivoton. Hiukan turta ehkä, ja väsynyt, talvinen, arkinen. Jaksamaton. Epärunollinen ja tylsä. Pelottomampi, onneksi.
Huomenna palaan ihmisten ilmoille, tapahdun vähän itsekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Höh, olin jo toiveikas, että olet oikeasti päivittynyt.
Ja taas yhteys! (edelliset olivat NIN ja jotain lukemisesta, en nyt muista mitä)
Ihmettelen usein että miksi aloitan neulomuksia kun en todellakaan ole "tyttöjen kässässä" mikään haka.
Mutta nyt tein jopa joululahjaksi neulomuksia! Ja itsellekkin!
Minä olen ostanut alkuvuoden aikana useamman kilon lankaa. Ja kirjoitan itse asiassa neuleblogiakin. Hyi häpeä! No ei sentään, ihan hienoa että talviturhautumista voi suunnata johonkin muuhunkin kuin angstailuun. Mutta kirjoita en, pohdiskele en, lue en muusta kuin silmukoista.
Silti, unissa esiintyy jo sellaisia häiriöitä että ehkäpä piankin heräilen taas eloon.
Lähetä kommentti