Nyt päivitän! Olen humalassa, teksti lienee sen mukaista. En pyydä anteeksi. Mitäpä väliä sillä on.
Jossain pyydettiin määrittelemään oman onnellisuuden taso asteikolla 0 - 10. Omani oli 5. Eihän se paljon ole, mutta enemmän kuin ennen. Olen karistanut osan taakastani ja kulku on kevyempää nyt, ja olen yhä tyytyväinen päätökseeni, tiedän valinneeni oikein. Silti jokin jäytää, joku nappula on väärässä asennossa, hymy ei irtoa niin kuin irvistys. Teen asioita joista pidän, mutta kykenen vain yhteen osaamisen muotoon kerrallaan. Ja jotkut aamut vain eivät ole heräämistä varten.
Näen unia lähtemisestä, laivoista, lentokentistä ja valtateistä. Humalassa heitän rakastani lampulla ja haukun tyhmäksi. Juuri niin kypsä olen, sanan kaikissa merkityksissä.
Ei vieläkään järkeä, jokin tuntuma ehkä, resursseja ei siltikään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Sun kirjoitusta on aina vaan ihana lukea. Kirjoitat samalla tavalla kuin joku venäläinen kirjailija, jonka nimeä en nyt muista. Luin syksyllä sen kirjan ja joka lauseessa jäin ihailemaan sanavalintoja ja verbaalisia oivalluksia. Tuo on harvinainen lahja.
Voi kiitos! Hämmennyn kehuista aina, kierryn kerälle ja hihitän hölmönä.
Tiedän syitä hiljaisuuteeni. Kirjoitan niistä pian.
Lähetä kommentti