tällaisena iltana

Tuijottelin äsken hämärää kesäyötä parvekkeella ja muistin, että eilen tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä kun muutin pois entisestä elämästäni tähän nykyiseen kotiini. Makustelin ajatusta hetken ja sitten tajusin, että tänään on tasan vuosi siitä kun viimeisin parisuhteeni päättyi. Olo on koko päivän ollut mahdottoman nostalginen, katkeransuloinen ja irtonainen, ja ehkä tässä on syy siihen. Olen taas siinä hetkessä kun kaikki muuttuu uudeksi - miten se aina tapahtuukin samaan vuodenaikaan?

Kesä ja vaivaton oleminen, voi miten hyvältä se maistuu! Vaikka vuodet tuntuvat laihoilta ja sisällöttömiltä, kesällä ymmärtää miten on sittenkin ehtinyt kasvaa ja voimistua niiden pitkien talvikuukausienkin aikana. Tänään musiikki kuulostaa vielä paremmalta kuin yleensä, maailma on vihreä ja valoisa, elämä vierii eteenpäin ja on vain elämää. Täydellistä sellaisenaan.

katala, vaarallinen olo

Kaksi viikkoa töitä takana ja toistaiseksi kaikki vallan hyvin. Olen suoriutunut annetuista tehtävistä ihan kohtalaisesti, ja kuvittelisin etteivät tulevatkaan toimeksiannot minua maahan langeta. Oma työhuone on luksusta, samoin se miten minuun luotetaan ja mielipiteitäni kuunnellaan. Yritän pitää hyvän vireen yllä, eikä se paljon vaadikaan näin kesäaikaan kun kaikki on jotenkin niin käsittämättömän helppoa.

Viime viikon perjantaina lähdin juhlimaan uutta elämääni vanhan ystävän kanssa. Oli oikein mukavaa (kiitos ja rutistus, L!), istuskelimme puistossa siidereinemme ja keskustelimme pääasiassa siitä miten hyvin asiat oikeastaan ovatkaan verrattuna entiseen. Illan hämärtyessä siirryimme baariin, jossa aloitin edellisviikonloppuna suorittamatta jääneen känniääliöilyn kaatumalla päin pöytää ja rikkomalla muutaman tuopin siinä ohessa. Syytän tästä uusia kenkiäni, joilla en oikein osaa vielä kävellä.

Syvälliset keskustelut jatkuivat, vaikka ulosanti alkoi olla jo hankalammin tulkittavaa (mikä ei suinkaan johtunut puheenaiheiden moniulotteisuudesta vaan pikemminkin juomatarjoilun monipuolisuudesta). Käsittelimme universumia, meditaatiota, taidetta, kirjoittamista; kaikkea sitä mikä on koko ajan läsnä vaikka siitä ei paljonkaan puhuta. Tanssimaan emme päässeet, ehkä ensi kerralla sitten.

Jäin baariin yksin toviksi ennen valomerkkiä, ja universumi heitti eteeni mielenkiintoisen tapauksen. Mies on niin kaunis ja virheetön, että voisi olla muovia. En tiedä onko edessä seikkailu vai selkkaus, kenties ei kumpaakaan, mutta lupauduin tapaamaan hänet kolmannenkin kerran. Emme ole lainkaan toistemme tyyppiä (eri planeetoilta suorastaan!), ja tilanteen absurdius viehättää minua suunnattomasti. Yhdessä vietetty yö oli lupaava, mutta teki levottomaksi. Villit unet ovat palanneet. On selvästikin kesä!

lähdetään lennolle

Siellä on kuulkaas kesä! Ihan oikea kesä! Istuin tänään erinomaisessa seurassa Kaisaniemen puistossa, siideri oli hyvää ja kaukana soi musiikki, ihmiset olivat suloisia vaikkakin vielä hieman pöllähtäneitä ja haparoivia: miten tähän lämpöön ja vihreyteen nyt pitäisi suhtautua, voihan olla että joku kiskaisee nurmimaton jalkojen alta ja kaataa viikkotolkulla kylmää vettä niskaan. Mutta tänään ei näkynyt taivaalla sadepilven häivettäkään, aurinko paahtoi koko voimallaan ja teki olon onnelliseksi. Aivan kuin ei olisi kulunut hetkeäkään siitä kun viimeksi istuskeltiin vihreällä ruohikolla kesästä huumaantuneina. Niin kuin koko mennyt pimeä talvi olisi pelkkä painajaismainen välähdys, pahojen aavistusten pilvimassa, rinnakkaistodellisuus, jota koskaan ei ollut olemassakaan; ei meille, ei oikeasti.

Liekö kaikki se valo ja olemisen autuus ollut liikaa fysiikalleni - jouduin palaamaan kotiin muiden jatkaessa iltaa baariin. Vatsakipu toki haihtui oltuani kotona vartin verran, kuinkas muuten. Ehkä universumi halusi estää minua juomasta itseäni ääliöksi, tänään kun olisi mieliala ollut otollinen kaikenlaiselle töllöilylle. Nyt sitten istun yksikseni, lupaavan humalanalun hukanneena, luvattoman levottomana, vaarasta haaveillen.

Kesä alkoi, loma loppui. Sain töitä, voitteko kuvitella?! Työhaastattelussa olin onnistunut tekemään niin vahvan vaikutuksen työnantajiin, että he olivat peruneet jäljellä olleen, jo sovitun haastattelun ja päättäneet palkata minut. Olisiko tämä universumin tapa hyvittää tuo viimeisin tappio? Työ alkaa maanantaina. Koetan kirjata tunnelmia ylös ensi viikolla. Olen laiminlyönyt blogia, sillä olen uupunut itseeni ja rajalliseen sanastooni, mutta uusia sanoja kasvaa maailmassa kuin voikukkia asfaltin halkeamissa!

Puhun nykyään paljon universumista. Se On Kaikkialla.