lähdetään lennolle

Siellä on kuulkaas kesä! Ihan oikea kesä! Istuin tänään erinomaisessa seurassa Kaisaniemen puistossa, siideri oli hyvää ja kaukana soi musiikki, ihmiset olivat suloisia vaikkakin vielä hieman pöllähtäneitä ja haparoivia: miten tähän lämpöön ja vihreyteen nyt pitäisi suhtautua, voihan olla että joku kiskaisee nurmimaton jalkojen alta ja kaataa viikkotolkulla kylmää vettä niskaan. Mutta tänään ei näkynyt taivaalla sadepilven häivettäkään, aurinko paahtoi koko voimallaan ja teki olon onnelliseksi. Aivan kuin ei olisi kulunut hetkeäkään siitä kun viimeksi istuskeltiin vihreällä ruohikolla kesästä huumaantuneina. Niin kuin koko mennyt pimeä talvi olisi pelkkä painajaismainen välähdys, pahojen aavistusten pilvimassa, rinnakkaistodellisuus, jota koskaan ei ollut olemassakaan; ei meille, ei oikeasti.

Liekö kaikki se valo ja olemisen autuus ollut liikaa fysiikalleni - jouduin palaamaan kotiin muiden jatkaessa iltaa baariin. Vatsakipu toki haihtui oltuani kotona vartin verran, kuinkas muuten. Ehkä universumi halusi estää minua juomasta itseäni ääliöksi, tänään kun olisi mieliala ollut otollinen kaikenlaiselle töllöilylle. Nyt sitten istun yksikseni, lupaavan humalanalun hukanneena, luvattoman levottomana, vaarasta haaveillen.

Kesä alkoi, loma loppui. Sain töitä, voitteko kuvitella?! Työhaastattelussa olin onnistunut tekemään niin vahvan vaikutuksen työnantajiin, että he olivat peruneet jäljellä olleen, jo sovitun haastattelun ja päättäneet palkata minut. Olisiko tämä universumin tapa hyvittää tuo viimeisin tappio? Työ alkaa maanantaina. Koetan kirjata tunnelmia ylös ensi viikolla. Olen laiminlyönyt blogia, sillä olen uupunut itseeni ja rajalliseen sanastooni, mutta uusia sanoja kasvaa maailmassa kuin voikukkia asfaltin halkeamissa!

Puhun nykyään paljon universumista. Se On Kaikkialla.