Kaksi viikkoa töitä takana ja toistaiseksi kaikki vallan hyvin. Olen suoriutunut annetuista tehtävistä ihan kohtalaisesti, ja kuvittelisin etteivät tulevatkaan toimeksiannot minua maahan langeta. Oma työhuone on luksusta, samoin se miten minuun luotetaan ja mielipiteitäni kuunnellaan. Yritän pitää hyvän vireen yllä, eikä se paljon vaadikaan näin kesäaikaan kun kaikki on jotenkin niin käsittämättömän helppoa.
Viime viikon perjantaina lähdin juhlimaan uutta elämääni vanhan ystävän kanssa. Oli oikein mukavaa (kiitos ja rutistus, L!), istuskelimme puistossa siidereinemme ja keskustelimme pääasiassa siitä miten hyvin asiat oikeastaan ovatkaan verrattuna entiseen. Illan hämärtyessä siirryimme baariin, jossa aloitin edellisviikonloppuna suorittamatta jääneen känniääliöilyn kaatumalla päin pöytää ja rikkomalla muutaman tuopin siinä ohessa. Syytän tästä uusia kenkiäni, joilla en oikein osaa vielä kävellä.
Syvälliset keskustelut jatkuivat, vaikka ulosanti alkoi olla jo hankalammin tulkittavaa (mikä ei suinkaan johtunut puheenaiheiden moniulotteisuudesta vaan pikemminkin juomatarjoilun monipuolisuudesta). Käsittelimme universumia, meditaatiota, taidetta, kirjoittamista; kaikkea sitä mikä on koko ajan läsnä vaikka siitä ei paljonkaan puhuta. Tanssimaan emme päässeet, ehkä ensi kerralla sitten.
Jäin baariin yksin toviksi ennen valomerkkiä, ja universumi heitti eteeni mielenkiintoisen tapauksen. Mies on niin kaunis ja virheetön, että voisi olla muovia. En tiedä onko edessä seikkailu vai selkkaus, kenties ei kumpaakaan, mutta lupauduin tapaamaan hänet kolmannenkin kerran. Emme ole lainkaan toistemme tyyppiä (eri planeetoilta suorastaan!), ja tilanteen absurdius viehättää minua suunnattomasti. Yhdessä vietetty yö oli lupaava, mutta teki levottomaksi. Villit unet ovat palanneet. On selvästikin kesä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti