sunnuntai, lokakuuta 28, 2007

everything is plastic and everyone's sarcastic

Pitäisi siivota ja lukea, mutta olen jumiutunut kuuntelemaan Regina Spektorin Begin To Hope -albumia. Miksei kukaan ole koskaan kertonut minulle tästä artistista? Tämähän on ihan minun musiikkiani! Alakuloista mutta leikkisää, letkeää mutta särmikästä - omapäistä ja luovaa. Miten hienoa löytää tällaista yhtäkkiä! Youtubesta löytyy videoita, katsokaa, kuunnelkaa!

Tämä syksy on monessa suhteessa takkuinen, mutta musiikillisesti sentään avara ja antoisa. Radioheadin uusi In Rainbows -levy on juuri niin radioheadmaisen hieno kuin sopii odottaakin, PJ Harveyn White Chalk kuulostaa myös herkulliselta, INLAND EMPIRE -soundtrack julkaistiin vihdoin, Twin Peaksin kakkoskauden soundtrack tulee ulos ensi viikolla. Kentin uutta levyä en ole vielä saanut käsiini, mutta aion hankkia sen pian.

Eikä kaiken tarvitse olla uutta ollakseen ennenkuulematonta - olen tehnyt valtavan hienoja musiikkilöytöjä Last.fm:n avulla. On niin paljon artisteja ja bändejä joista minulla ei ole ollut aavistustakaan! Toisaalta olen päässyt aikamatkailemaan niihin vuosiin kun punk oli kaikki mitä tarvittiin, tai kun drum'n bass liikutti lanteita, tai kun ainoastaan räyhäävä rock tuntui vievän tuskastuttavan hitaita päiviä eteenpäin. Olen saanut hetkessä takaisin kaikki ne erilaisin tunne- ja muistokerrostumin ladatut pariminuuttiset, jotka tähän saakka ovat maanneet jollakin unohtuneella ullakolla puhkikuluneiden c-kasettien kätköissä ja joita en ole edes muistanut kaivata. (Tätä kirjoittaessani oivalsin vihdoin, mitä symboliikkaa sisältyi siihen, että löysin muutama päivä sitten pyörävarastosta lempikaulakoruni, jonka en edes tiennyt kadonneen. Kaikki on yhteydessä kaikkeen, ja etenkin kadottamiseen ja löytämiseen kytkeytyy kerralla useampia tasoja, aina.)

Music is your only friend until the end. Voi olla, että herra Morrison oli oikeassa. En halua puhua ystävyydestä tänään, totean vain että se on edelleenkin liian vaikea laji minulle. Olen kulmikas ja kömpelö myös ihmissuhdeasioissa, enkä ehkä koskaan muutu tämän sileämmäksi. Hyvin harva kestää raapaisujani, eikä kukaan ole lähellä kauan. Onneksi musiikki pysyy vaikka kaikki muu liukuisi kauemmas. Sille ei tarvitse selittää mitään. Se ei kyllästy seuraani.

Ja sitten loppukevennys.




2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/David+Lynch+tulossa+Helsinkiin+vauhdittamaan+mietiskely-yliopistoa/1135231426149

Anonyymi kirjoitti...

No nyt se onkin taas tulossa.