Mistä tietää, ovatko unelmat omia, kannattaako niitä tavoitella? Usein käy niin, että päämäärä onkin väärä, joltain toiselta varastettu mielikuva, haave jostakin sellaisesta mitä itselle ei ole eikä voi olla olemassakaan. Mistä tietää, mitä oikeasti tahtoo? Kaikki mahdolliset elämät käyvät mielessä välähdyksinä, mikään niistä ei tunnu omalta ja kuitenkin haluaisin elää jokaisen niistä.
Olen nähnyt viime aikoina poikkeuksellisen ehjiä unia, joissa elän juuri oikeaa elämää ja olen onnellinen. Tuskin ne enneunia ovat.
Onko onni vain loputon uni?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Sanopa se. Samaa minäkin olen miettinyt, että mistä tietää, mitä pitäisi tavoitella, jotta olisi onnellinen.
Ms.Minkkinen... Oletko sä tosissas? Vaikka sä tietäisit tarkalleen mitä haluat, sä olisit aivan liian arka sen ottamaan.
Toisaalta, sä analysoisit sen unelmasi puhki ja kuoliaaks ennenku sä saisit purettua lahjakääreet sen ympäriltä.
Ja kolmanneksi, millä oikeudella, mä kysyn tosiaan, että millä oikeudella sä leikit meidän kaikkien tunteilla?
Onnea ei oteta, se löydetään, yleensä vahingossa.
Unelmat sen sijaan, no, sitä näkee sellaisen möykyn, kiveä tai savea, ja jossain siellä sisällä on kokonainen veistos odottamassa tekijäänsä. Mutta niin kauan kuin sitä ei näe valmiina mielessään, ei sitä voi työstääkään. Niin kauan kuin savi on sieluton klöntti, niin kauan kuin kivi on tunteeton lohkare, kaikki mitä sille tekee on vain turhaa näpertelyä.
Niin ja kuvanveistossa olin aina kaikkein huonoin.
Mitä tulee kysymykseen tunteista, ensin pitäisi määritellä tunteet. Mitkä tunteista ansaitsevat tunteen arvonimen? Kun puhutaan tunteilla leikkimisestä, mitä sillä tarkoitetaan? Ei kai esimerkiksi halveksunnalla ja katkeruudella leikkiminen ole tuomittavaa? Tai ilolla?
Omilla tunteillaan leikkimisessä sen sijaan on jotain vähän tahmaista. Kädet pois peiton alta!
Lähetä kommentti