Tänään kaupungilla ollessani (tummat lasit edelleen silmilläni) soitin hetken mielijohteesta vanhalle ystävälle, ja hetkeä myöhemmin istuimme kahvilan terassilla puhumassa eksistämme. Pahaa, lähinnä. Ystävälläni on taustallaan hyvin samankaltaisia mahdottoman parisuhteen vuosia kuin minullakin, enemmän vain. Tiedämme molemmat liian hyvin, millaista on luottaa ja pettyä ja olla jatkuvasti huolissaan, ja lopulta, eräänä päivänä, odottamatta, menettää luottamus lopullisesti. Ystäväni jaksoi rakastaa kauemmin kuin itse olisin ikinä kyennyt rakastamaan, mutta hän ei olekaan itsekäs ja äkkipikainen kuten minä.
Äkkipikaisuudesta tuli mieleeni, että olen ollut taas vähän tyhmä. En tosin vieläkään osaa sanoa, onko tyhmyyteni ollut laadultaan naiivia vai kyynistä, ja tuskin saan tietääkään.
Onneksi tulee viikonloppu ja humala. Lienee parasta poistaa muutama numero puhelimesta ennen lauantaita, ihan vain varmuuden vuoksi. Pyydän anteeksi jo etukäteen niiltä joiden numeron saa numeropalvelusta kun puoli kolmen aikaan yöllä alkaa kaduttaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti