no vähä niinku

Kirjoittaisinpa vielä kuten kirjoitin joskus. Oli lauseita ja venyvyyttä, sanoja jotka taipuivat kaikkiin tarkoituksiin, ajatuksia jotka oli tehty nähtäviksi. Enää ei ole. On vain tönköt sormet jotka kirjoittavat ohi ja vaille, ajatuksia jotka jäävät puolittain sellaisiksi kuin tarkoitettiin.

Olen tänä iltana paljastanut eräälle itsestäni hurjan paljon enemmän kuin olisin uskonut uskaltavani.

Palkinnoksi siitä hän nukkuu humalaista unta.

Oikeasti nuo kaksi seikkaa eivät ole yhteydessä toisiinsa. Kirjoittajan valta liittää ne, ei muu.

3.0 '/,,

Jätän ymmärtämättä eräitä, jotka sammuvat kesken riidan. Ei niin, ettäkö itse muka muistaisin, mistä edes riideltiin, saati että kuka oli oikeassa - turhauttaapa vain jäädä tappelemaan yksinään.

*Kaksi rivinvälilyöntiä ja --- kasvun paikka. Ihan totta. *

samaan aikaan..

Lomailen toisaalla hetken, nukun pitkään ja herään hämmentyneenä. Kesäkuisen muuton jälkeen olen viettänyt yhden ainoan yön poissa kotoa; ehkä oli jo aikakin tulla raahatuksi luolasta ulos. Maisemia en ole päässyt näkemään, mutta täällä on parempi tietokone, enemmän elokuvia ja lähes paineeton tunnelma. 'Lähes' vain siksi, että jokin masokistinen mielenhäiriö sai minut sujauttamaan Taidehistorian metodologiaa -opuksen laukkuuni ennen kotoa poistumista.

Kaikki on muuten hienosti, ilma vain on liian kuivaa hengittää ja iho repeilee. Mutta on kaunista, ulkona siis, menkää katsomaan puita pimeällä, ne ovat kuin luurankoja.

ääliöys

Kyynelille ei mahda mitään, ne valitsevat itse aikansa ja uomansa. Itken missä tahansa, milloin tahansa, miksi tahansa. Itken kävellessäni kaupunkiin, itken ripustaessani pyykkejä kuivumaan, itken tiskipöydän kaaosta jolle en jaksa tehdä mitään. Ja kirjoittamista itken, varsinkin sitä. Kukaan ei usko kun sanon etten osaa enkä ymmärrä, että sanat eivät tunnu enää sormenpäissä, että en enää näe, en lue enkä etenkään kirjoita. On kuin hiljalleen häivyttäisin jälkiäni maailmasta, askel kerrallaan. Eksistentialismi vaihtuu fatalismiin, se on luovuttajan valinta. Ehkä näin onkin oltava.

Puhuin äidin kanssa tänään, hän otti lapsen luokseen jotta saisin rauhassa kirjoittaa. Tietenkään en ole kirjoittanut. Ei ole mitään kirjoitettavaa, ei ole mielipidettä, ei näkökulmaa. Ennen oli toisin, oli sanottavaa kaikesta. Nykyään ne vanhat lauseet tuntuvat ylimielisiltä, häpeän niiden halveksivaa sävyä vaikken ole oppinut nöyryyttä vieläkään. Silloin joskus rakentelin yökaudet ylpeitä teorioita, enää en uskalla ajatellakaan ääneen.

Iho ohenee virtaavan surun alla, halkeilee ja kuoriutuu, paljastaa vereslihan joka ei siedä kosketusta.

Mutta on kauniita, sumuisia aamuja, mustia oksia, kuolevaa heinää, mädäntyviä marjoja. Kuulokkeissa Toolia, väsyneitä lintuja katoilla, kahahduksia metsässä. On jotain mitä katsoa.

yhdenlainen totuus

(via)

Advanced Global Personality Test Results Extraversion |||||||||||| 43% Stability |||| 16% Orderliness |||||||||| 33% Accommodation || 10% Interdependence |||||| 30% Intellectual |||||||||||| 50% Mystical |||||||||||| 43% Artistic |||||||||||||||||||| 83% Religious || 10% Hedonism |||||||||||||| 56% Materialism |||||||||||||||| 70% Narcissism |||||| 23% Adventurousness |||||||||||| 43% Work ethic |||||| 30% Self absorbed |||||||||||||||||||| 83% Conflict seeking |||||||||||||||| 70% Need to dominate |||||||||||||||| 70% Romantic |||||||||| 36% Avoidant |||||||||||| 50% Anti-authority |||||||||||||||| 63% Wealth |||| 16% Dependency |||||||||||| 50% Change averse |||||||||| 36% Cautiousness |||||||||||||| 56% Individuality |||||||||||||||| 63% Sexuality |||||||||||||||| 63% Peter pan complex |||||||||||| 43% Physical security |||||||||||||| 56% Physical Fitness |||||||||| 37% Histrionic |||||||||||||||| 70% Paranoia |||||||||||||||| 70% Vanity |||||||||||||||| 70% Hypersensitivity |||||||||||||||| 63% Female cliche |||||||||||||||||||| 83%

Take Free Advanced Global Personality Test
personality tests by similarminds.com

missä mun raison d'être?

Päivällä oli jo hetken voitonriemuinen olo. Olin yllättäen saanut kirjoitettua puoli sivua esseetä, joka piti palauttaa viime vuoden syyskuussa. Sitten sanat loppuivat, ajatus katkesi ja karkasi, hartiat lysähtivät ja kaikki kirjoittamani alkoi vaikuttaa absurdilta keikaroinnilta. Tekotaiteellista paskaa, sanoisi joku. Loppupäivä valui käsistä, lopulta kyynelinä jo. Illan hämärtyessä alkoi kiukuttelu. Tahtomattani, mutta yllättävän määrätietoisesti, vähitellen - se menee aina niin - karkotan kaiken hyväntahtoisuuden maailmastani.

Ruukussani on pelkkää multaa.

lähes luovuttaa

Syksy on tullut jo kauppoihinkin tuoden tullessaan satsumat ja joulunodotuksen ja vaihtaen huomaamatta hyvät kotimaiset tomaatit huonoihin espanjalaisiin. Syksy on pukenut minut villasukkiin ja rasvakerrokseen ja saanut huomaamaan huoneissa olevan jo päivällä lähes pimeää. Tarvitaan valaisimia, tarvitaan mattoja, tarvitaan kynttilöitä ja villahuopia. Näen unia toimimattomista lämpöpattereista, ja minua vaaditaan uskomaan että on liiallista pitää ikkunaa auki öisin. Syksy on umpioitumista, ikkunaluukkujen taakse ja peittojen alle pakenemista, ilmaa joka on liian paksua hengittää.

Sylissä on hyvä, muualla ei. Olo on pieni ja rikkinäinen niinä hetkinä kun pitäisi ottaa haltuun ja osata, järjestämättömät sanat huojuvat suurina kasoina, kaatuvat ja romahtavat ja takertuvat toisiinsa kuin henkarit. Eivätkä vain sanat ole ongelma. Kaikki muukin on mahdotonta yhä. Kaikki paitsi syli.

Nuorempana luulin, että riittää kun oivaltaa. Kuinka naiivi ajatus. Oivaltaminenhan on helpointa kaikesta. Hyväksyminen se todellinen haaste on.