Syksy on tullut jo kauppoihinkin tuoden tullessaan satsumat ja joulunodotuksen ja vaihtaen huomaamatta hyvät kotimaiset tomaatit huonoihin espanjalaisiin. Syksy on pukenut minut villasukkiin ja rasvakerrokseen ja saanut huomaamaan huoneissa olevan jo päivällä lähes pimeää. Tarvitaan valaisimia, tarvitaan mattoja, tarvitaan kynttilöitä ja villahuopia. Näen unia toimimattomista lämpöpattereista, ja minua vaaditaan uskomaan että on liiallista pitää ikkunaa auki öisin. Syksy on umpioitumista, ikkunaluukkujen taakse ja peittojen alle pakenemista, ilmaa joka on liian paksua hengittää.
Sylissä on hyvä, muualla ei. Olo on pieni ja rikkinäinen niinä hetkinä kun pitäisi ottaa haltuun ja osata, järjestämättömät sanat huojuvat suurina kasoina, kaatuvat ja romahtavat ja takertuvat toisiinsa kuin henkarit. Eivätkä vain sanat ole ongelma. Kaikki muukin on mahdotonta yhä. Kaikki paitsi syli.
Nuorempana luulin, että riittää kun oivaltaa. Kuinka naiivi ajatus. Oivaltaminenhan on helpointa kaikesta. Hyväksyminen se todellinen haaste on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti