Kirjoittaisinpa vielä kuten kirjoitin joskus. Oli lauseita ja venyvyyttä, sanoja jotka taipuivat kaikkiin tarkoituksiin, ajatuksia jotka oli tehty nähtäviksi. Enää ei ole. On vain tönköt sormet jotka kirjoittavat ohi ja vaille, ajatuksia jotka jäävät puolittain sellaisiksi kuin tarkoitettiin.
Olen tänä iltana paljastanut eräälle itsestäni hurjan paljon enemmän kuin olisin uskonut uskaltavani.
Palkinnoksi siitä hän nukkuu humalaista unta.
Oikeasti nuo kaksi seikkaa eivät ole yhteydessä toisiinsa. Kirjoittajan valta liittää ne, ei muu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei likka,
aamu valkeni kalpeana kun sinä olet ´vieras´ mun päiväkirjani vanhoilla sivuilla.
Tulin röyhkeästi tänne kysymään mitä kuuluu koska olen huolissani.
Tule uudestaankin. Älä katoa, minäkään en.
Lähetä kommentti