Mitä kuuluu, kuinka voin? On marraskuu, sen pitäisi riittää vastaukseksi. Olen lähes sieluton, täysin mieletön, elän ruumiillani vain - onnellisena jos ei täydy mitään, kiinnostuen helpoista nautinnoista. Kaikki syömistä, seksiä ja nukkumista suurempi rasittaa, en kaipaa haasteita vaan pumpulia. Olen selvästikin talviunieläin, en jaksa pyrähdellä reippaana harmaassa hämärässä niin kuin olisi terveellistä kai.
Opiskelut eivät etene, yritän edes jotain, mutta se ei riitä. Olen jo oivaltanut, etten koskaan tule tekemään alan töitä, ja nyt puntaroin, miten motivoitua silti jatkamaan valmistumiseen asti. Olen kriisissä elämäni tarkoituksen suhteen, väsynyt ja ponneton, onnetonkin, usein. Kaikki on väärin, väärin, väärin.
Kirjoitan vähän ja huonosti, talven läheisyys tekee sellaista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti