Syntymäpäivät ovat muuttuneet ajan mittaan. Nykyään sitä tuntee itsensä vuosi vuodelta pienemmäksi, vaikka ikää on yhä enemmän. Se yksi päivä vuodessa, päivä jona pitäisi tuntea olevansa jotain erityistä, saakin vain muistamaan kuinka kamalan mitättömäksi on kutistunut ja kuinka harvoille enää merkitsee. Ankeat 24 tuntia, joiden aikana ei hetkeksikään onnistu unohtamaan itseään. Odottaa, että joku soittaisi. Odottaa, että posti toisi jotain. Tuo se, maksumuistutuksen ja tiliotteen, pankin mainoksen, ei muuta. Eikä kukaan järjestä yllätysjuhlia tänäkään vuonna.
Ei saisi piitata moisesta. Aikuisen ihmisen pitää tottua siihen, ettei aina tule muistetuksi, sanoi mummo joka muisti syntymäpäiväni vasta kun oli liian myöhäistä lähettää kortti. Eikä ole ihme että minut unohdetaan, kun piileksin täällä luolani hämärissä aina vain.
Silti olen koko päivän miettinyt, kuinka haluaisin syöksyä vuosien läpi takaisin, alas alas alemmas, mätkähtää rähmälleni johonkin niistä lapsuuden pehmoisista lumikinoksista, joihin kaivetuista tunneleista noustiin vasta iltakaakaon aikoihin.
Ikävöinyt kotiin, jota ei ole.
maanantaina, joulukuuta 12, 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hyvää syntymäpäivää! Kiva, kun olet taas kirjoitellut:)
Iltakaakaota onneksi saa juoda vieläkin! Minusta tuntuu, etten kasva kunnolla aikuiseksi tai jouduin kasvamaan liian aikaisin; ja siksi olen tälläinen hölmö, lapsellinen ja hupsu haaveilija kaiketi.:)
Kaikkea hyvää sulle vaikka siellä olisikin hämärää...
Kiitän.
Nyt ei ole hämärää, vaikka verho on vain vähän raollaan. Aurinko paistaa sisään ja saa kauhistumaan pölyisyyttä. En jotenkin osaa pitää talven aurinkoisista päivistä. Ne vaativat liikaa. Aurinko kuuluu kesään.
Aikuisuus, en minäkään siitä mitään tiedä. Enkä tiedä sitäkään, olenko kroonisesti uhmaiässä vai murrosiässä. Kaipaan vain aikaan ennen pettymyksiä ja nöyryytyksiä, ehkä toivoisin jotain uutta mahdollisuutta, vaikka tuskinpa suoriutuisin yhtään sen paremmin vaikka saisinkin aloittaa kaiken alusta.
Kaakaosta tulee kipeäksi, niin kuin kaikesta hyvästä nykyään.
Myöhästyneet synttärionnittelut.
Mikähän siinä iässä häiritsee ihmisiä? Minusta tuntuu, etten ole muuttunut pään sisällä mitenkään siitä kun olin 18. Nyt on vain mahdollisuus tehdä sellaista mihin ei nuorempana ollut rahaa tai rohkeutta. Minä en ainakaan haluaisi olla neuroottinen kakara enää toista kertaa :)
Kiitos, tr.
Hahaa, minä olen vieläkin neuroottinen kakara. Haluaisin kyllä aikuistua, mutta en osaa. Eikä rahaa tai rohkeutta ole vieläkään, jälkimmäistä jopa vähemmän kuin ennen.
Kaikki on kuitenkin ehkä menossa parempaan suuntaan. Saa nyt nähdä.
Lähetä kommentti