mielijoulu

Joulu on miellyttävän kiristämätön tänä vuonna. Palasimme kotiin pari tuntia sitten, lapsi sai joululahjaksi ikioman cd-soittimen ja huudattaa nyt Röllin Kummituslinna-kappaletta repeatilla (ilmeisesti viehtymys synkkiin ja vähän kauhistuttaviin asioihin on sukuvika), minä viihdyn punaviinilasin ja suklaakonvehtien vierellä uusia lahjakirjojani tutkiskellen ja ei-mitään aikoen. Suloinen joulu! Eikä sen eteen tarvinnut nähdä juurikaan vaivaa. Kunhan vasemmalla kädellä siivosin ja ohimennen ripustelin koristeita vähän kaikkialle. Kynttilävalaistus hoitaa loput.

Joulua edeltävä viikonloppu oli aivan ihana. Perjantaina olin parin minulle tärkeän ihmisen kanssa Semifinalissa katsomassa Ville Leinosta ja Samettivallankumousta. Halusin mennä sinne lähinnä Villen takia, sillä ystävän suositus ja pari Youtubesta löytynyttä varsin intensiivistä keikkataltiointia vakuuttivat minut siitä että tämä esiintyjä kannattaa nähdä livenä. En pettynyt. Keikka oli mieletön, ja olipa minulla ilo vaihtaa pari sanaa itse artistinkin kanssa kun Semifinaliin saapuessamme törmäsimme häneen ovensuussa. En aio tulevaisuudessakaan missata ainuttakaan tilaisuutta kuulla Villeä livenä, ja levytkin haluan hankkia kaikki. Hyllystä löytyy ennestään jo Raastinlauluja, pari Valumon levyä ja Hei!

Samettivallankumoukselta olin aiemmin kuullut ainoastaan yhdessä Ville Leinosen kanssa tehdyn mainion Leevi-coverin Kiinalaisessa pesulassa, joten en yhtään tiennyt mitä odottaa. Joensuun poikien esiintyminen oli ihanan mutkatonta ja riemukasta, eikä musiikissakaan mitään vikaa ollut. Villekin kiipesi lavalle vielä parin biisin ajaksi, ja fantastinen ilta päättyi sopivan kaoottisesti Kiinalaiseen pesulaan (illan viimeistä kappaletta emme ystäväni kanssa ehtineet jäädä kuuntelemaan, sillä jouduimme kiirehtimään junaan). Kaiken kaikkiaan ihastuttava perjantai!

Lauantaina kävi henkilökohtainen joulupukkini tuomassa taatusti tämän joulun yllättävimmän lahjan. Toivotun kyllä, mutta odottamattoman. Ja ehdottomasti parhaan! Tuolla se nojailee nurkkaan:


















Minulla oli basso joskus vuosia sitten, mutta myin sen rahapulassani. Myöhemmin harmitti. Enää ei. Tämä ihanuus on vieläpä paljon kauniimpi kuin se vanha romuni!

Kun nyt innostuin kuvia laittamaan, niin tässä vielä pari esimerkkiä viimeaikaisista askarteluistani:














Rintamerkit on suorastaan viety käsistä. No, rehellisyyden nimissä on pakko tunnustaa, että niitä on kyllä jaeltu ilmaiseksi. Ehkä jopa tyrkytetty. Mutta lisää on tulossa! Halukkaat voivat tilata niitä minulta.

Tässä vielä aiemmin mainittu hurmaava David-enkeli:














Ja lopuksi tämän vuoden virallinen joulutervehdys, jonka myötä toivotan lukijoilleni pumpulinpehmoisia, ihanasti uneliaita ja himmeästi hohtavia loppuvuoden iltoja.