Tänään päässä soi Apulanta:
Sä et vittu ansaitse mua
sä et vittu ansaitse mua
sä et vittu ansaitse mua...
... on vain liikaa aikaa
Just siltä tuntuukin tänään, on liikaa aikaa ja kulutan sitä täällä, paikassa johon en kuulu, jossa pitäisi tehdä uhrauksia joita en tahdo tehdä. Olen itsekäs ja turhautunut. Tapahtuisi jo!
Viikonloppu oli hyvä, lauantaina otin lomaa tästä ja join tequilaa Tavastialla, en palannut omaan sänkyyni yöksi, elin hetken jonkun toisen elämää, pimeässä huoneessa irti ajasta.
Elämänhaluni on ennallaan, ajoittain se katoaa, toisina päivinä uhkun voimaa. Niin on ollut aina. Ylös ja alas ja ylös taas, niin kuin unet joissa putoaa ja lähteekin lentoon. Se on nykyään merkki, tilaisuus päästä selväuneen, se hetki unessa kun huomaan putoavani - yleensä silloin tajuan näkeväni unta, enkä koskaan osu maahan, saati herää. Nousen takaisin ilmaan tietoisena siitä että olen unessa. En enää pelkää putoamisunia, odotan niitä jopa.
Unohdin aurinkolasit kotiin lauantaina, ja se oli myös symbolista kai. Elän sellaista aikaa jolloin on kohdattava kaikki faktat kirkkaassa valossa, myös itsensä, peilikuvansa, kaikki virheensä. Piiloutua voi vain hetkeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hassua, kirjoitin juuri blogiini, että päässäni soi tänään Tehosekoitin. Noh, ei se ole sama asia, mutta kuitenkin:)
Lähetä kommentti