mustia ruusuja hangella

Ostinpa levyn. Vihdoinkin - on ollut aikeena jo jonkin aikaa. Joistakin asioista vain tietää pitävänsä vaikkei niitä vielä tunnekaan, ja tämä bändi oli juuri sellainen juttu - ideana ihan fantastinen, ja nyt kun sain levyn käsiini, saan ilokseni todeta ettei toteutuksessakaan ole moittimista. Kansikuva on hyytävän ihana, olen tuijotellut sitä pitkin iltaa kylmien väreiden vilistäessä iholla. Ja huomasin vasta tänään, että levy on julkaistu syntymäpäivänäni. Outo sattuma, jos sellaisiin uskoo.

Levystä ja etenkin kansikuvasta tulee mieleen Mustapukuinen nainen, jonka näin Vantaan näyttämöllä vuonna 1996. Se oli kaikkien aikojen karmivin kulttuurielämys, hyvällä tavalla siis. Näin painajaisia varmaan vuoden sen jälkeen. Näytelmää esitetään silloin tällöin muissakin teattereissa, mutta minä en ikimaailmassa halua nähdä sitä uudelleen. Suosittelen sitä kuitenkin - en lämpimästi, vaan suorastaan kalmankylmästi! Kuvittelisin, että kauhunäytelmää on haasteellista tehdä, mutta ainakin tuolla kerralla oli onnistuttu hengästyttävän hienosti. Asuin siihen aikaan kommuunissa, isossa vanhassa huojuvassa talossa joka narahteli ja huokaili itsekseen, ja jouduin palaamaan teatterista yksin pimeään kotiin jonne ei ollut tulossa ketään ennen seuraavaa iltapäivää. En ollut kovin levollisella mielellä sinä yönä..

The Woman in Black on olemassa myös elokuvana. Toivottavasti en koskaan hairahdu katsomaan sitä! En yleensä säiky elokuvia, mutta klassiset kummitusjutut ovat asia erikseen. Sumuiset nummet, lehdettömät puut, sammaloituneet hautakivet, vanha kartano, synkät hahmot jotka palaavat rajan takaa tai eivät ole koskaan sen yli kokonaan astuneetkaan.. brrr!

Kummallista sinänsä, mutta olen iloinen että talvi tuli viimein. Maailma on kauniimpi ja miellyttävän vaimea; äänet eivät murskaudu katuun vaan kilahtelevat hipihiljaa toisiaan vasten lumisessa pehmeydessä. Luistinradat ja pulkkamäet tuntuvat ajankohtaisilta taas. Iltapalaksi nautitaan nostalgisia talviherkkuja kuten lämpimiä voileipiä ja paistettuja banaaneja vaniljajäätelön kera. Poskilla on väriä, unisukat lämmittävät öisin, aamut ovat niin hiljaisia että tuntuvat hassulta erehdykseltä. Ei edes harmita herätä.