it is happening again

Mörkö lipuu kohti. Se on lähistöllä, varpaita paleltaa. Ulkoa kuuluu sateen ääntä, laiskaa, hidasta tiputtelua, on kuin sadekaan ei oikein pystyisi. Minä ja sade, pitäisi ja pitäisi, mutta.

Huoneita ei sinänsä ole ylimääräisiä, mutta niissä on liikaa tilaa. Kaikuu, ei kodeissa kuulu kaikua! Omat hiljaiset viikkoni vietän yhden neliömetrin sisällä, hämärässä luolassa, rajatulla alueella. Olohuoneeseen en uskaltaudu, olen kuin pelästynyt pieni eläin kyhjöttäessäni yksin sohvassa teekuppini kanssa. Huone on niin valtava ja minä vain itseni mittainen. Ja on kylmä, sillä Mörkö ei ole kaukana. Tilan läpi käy viima.

Viikolla en elä ollenkaan. Nieleskelen vain. Uusista ihanasti narskuvista pitsikuvioisista kumisaappaista ei ole tallaamaan reippaasti arkisia polkuja, liskonnahkaisiksi kuivuneet kädet eivät lennähtele pirteinä, pulleina kyyhkysinä asettelemaan ja järjestelemään sitä ja tätä ja tuota. Silmät eivät painu kiinni edes väsymyksestä, saati hurman aavistuksesta. Mitä tämä tällainen on?

Olen jo nähnyt taivaalla valoa, aamulla kerran koko valtava kupu oli kauttaaltaan haaleanvaaleansininen, enkä edes ollut pahasti myöhässä. Päivä venyi myös toisesta päästään, katulamput syttyivät vasta virka-ajan päätyttyä - ollaan siis voiton puolella jo, ja silti! Miksi bloggaan keskellä yötä otsa niin kurtussa että ohimoita särkee? Mitä tämä oikein on?!

Eilen ui sieluun kevään tuoksuja, päätin rakentaa oman huhtikuun kun sitä tulevaa ei kenties tulekaan (huhtikuusta ei koskaan ole varmuutta!). Kevään rakentaminen alkaa vihreistä omenoista, päätin; ostin pussillisen, ja ehostettu tunnelma kesti bussimatkan ajan. Kotona kulho oli vääränlainen, omenat menettivät raikkaan luonteensa. Valoa ei tietenkään ollut riittävästi. Ensi kerralla kokeilen tulppaaneja. Uudet verhot eivät olisi pahitteeksi nekään.

Itkin tänään töissä. Kahdesti. Syystä ja syyttä, salaa kun muut olivat lähteneet. Olen vain ihan kamalan väsynyt ja joinakin hetkinä jokseenkin varma siitä, että tietyt säikeet eivät jaksa venyä tämän valottoman kaamoslammikon vastarannalle asti. Olen kyllä ennakkotilannut rullakollisen hymyjä, hyvyyttä ja voimaa sekä säkkitolkulla innostusta, leikkisyyttä ja viehkeyttä, mutta toimitusaika on yleensä niin pitkä, että kärsivällisinkin kyllästyy odottamaan.

Tilasin myös unta, mutta toimitus on viivästynyt jostain syystä. Ehkäpä neliöni on luisunut jakelualueen ulkopuolelle. Ehkäpä Mörkö seisoo Nukkumatin tiellä.