kumikananpää

Oi hienoutta! Niin ankea paikka kuin Jokela onkin, kannatti siellä silti käydä edes näin kerran tällä vuosituhannella. Saavuimme juuri parahiksi paikalle kun Sydän, sydän aloitteli soitantaansa. Kuvia en viitsinyt ottaa enempää kuin ihan muutaman siinä keikan alkuvaiheessa; sitten käärin kameran takaisin punaiseen suojapussiinsa, sulloin sen laukkuuni (joka oli hyvässä turvassa aidan toisella puolella) ja liityin iloisesti tanssahtelevan yleisön joukkoon. Tunnelma oli vallaton! Käsiä ilmassa! Tukka heilui!

Omista ykkössuosikeistani kuultiin ainakin Käki ja Jänis ja Kukko.. ja tietysti monta muuta. Pappa sanoi, että.. jäi valitettavasti väliin tällä kertaa. Ehkäpä se kuullaan syyskuussa Virgin Oilissa. Varasin liputkin jo! (Sydärit myös torstaina On The Rocksissa, menkääpä sinne jos suinkin pääsette - minä en valitettavasti pääse.)

Loppuilta sujuikin iloisessa humalassa, junailimme seurueeni kanssa Helsinkiin ja juopottelimme antaumuksella. Päädyin yöksi toisaalle, aamulla torkuin päänsärkyisenä ja valkosipulin maku suussani nähden tolkuttoman absurdeja unia. Niihin sisältyi mm. hammasharjoja linnunpesässä, sähkötolppaan naulattu kumikana, huovutettuun jänispukuun pukeutunut lapsi, anime-hahmoja ja liian painavia sukupuolielimiä. Aivan mahtavaa! (Outoja unia näin myös lauantaiaamuna kuohuviinikännin jälkeen. Onnistuin sammumaan sohvalle aamuyöstä! Siitä ei sitten puhuta!)

Kun joskus myöhään iltapäivällä selviydyin takaisin kaupunkiin, oli tietenkin saatava pizzaa ja jääkylmää Pepsiä, ja pari DVD:tä asematunnelin TopTenistä. Jotenkin suoriuduin kotiinkin, enkä edes nukahtanut junaan. Huomenna töihin. Ihana viikonloppu! Kiitos kaikille siihen osallistuneille!