Näin aivan ihanaa unta viime yönä! Rakkausunta! Suussa maistuu sokeri vieläkin!
Unessa olin menossa johonkin vanhaan taloon sisäpihan kautta. Rappukäytävässä vastaan käveli punaisissa haalareissa muutama remonttimies, joista yksi törmäsi minuun. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, vaikka ensin vähän närkästyin kun luulin hänen olevan juovuksissa. Tapasimme hetken kuluttua uudestaan ulkona. Vietimme koko illan yhdessä, ja hänen läsnäolonsa sai minusta esiin uusia puolia. Hän opetti minut taikomaan! Tai ei oikeastaan edes opettanut, vaan sai minut uskomaan että osaan, ja niin osasinkin.
Osoitin sormellani pihalle luomaani uima-allasta, jossa oli lokkeja ja ankkoja (ne lentelivät ylös alas ja suihkuttivat vettä nokastaan), ja pyyhkäisin lokit pois. Tilalle loin flamingoja ja palmuja. Uima-allasjuhlissa tulee myös olla grilli ja drinkkibaari, joten loin nekin. Juhlissa oli paljon pirteisiin ranta-asuihin pukeutuneita ihmisiä, jotka grillasivat ananasta ja pihvejä ja joivat iloisenvärisiä juomia kauniista laseista. Minä ja Rakkaus istuimme lähekkäin ja myhäilimme. Hänellä oli maailman kauneimmat silmät: viisaat, kirkkaat, syvät ja turkoosit kuin meri. Välillämme roikkui sanaton ymmärrys kuin näkymätön riippusilta. Minusta tuntui kuin olisin tuntenut hänet aina.
Myöhemmin illalla olimme yökerhossa, joka oli samalla vene. Tapasimme vanhoja ystäviäni. Eräs heistä oli raskaana ja piilotteli kasvavaa mahaansa ison mustan villapaidan alle. Minä ja Rakkaus istuimme iltaa heidän kanssaan kannella, ja kaikkien mielestä me olimme ihastuttava pari. Ilta-aurinko valaisi hänen kasvonsa pehmeästi. Oli lämmin.
Heräsin kahdesti ukkosen raivotessa jossain ylläni. Salamat valaisivat huoneen paksuista verhoista huolimatta. Olisin halunnut katsoa koko näytöksen, mutta en tohtinut nousta sängystä, pelkäsin etten enää saisi unta.
Aamulla ilma oli vähän kevyempää kuin eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti