Tänään hamittaa ettei työhuoneessani ole ikkunaa. Ulkona on rytissyt ihan kunnolla, kadut lainehtivat, kävin äsken työkaverin huoneessa katselemassa kuinka salamat löivät järvelle. Upeaa.
Olen sisustanut kotona hullun lailla, ja varsinkin makuuhuoneeseeni olen ihan rakastunut nyt, se on ihana. Siellä on pimeää ja synkkää ja salaperäistä, värimaailma on musta-violetti-kulta; ripaus kaukoitää, hyppysellinen gotiikkaa, tummaksi lakattua puuta ja paljon kynttilöitä. Ja lipasto! Vihdoinkin minulla on lipasto! Huusin sen tyypillisen spontaanisti huuto.netistä viime viikolla ja ehdin melkein stressata itseni tolaltani kun tajusin ettei normaalisti suosimani kuljetusmuoto ("äiti, voisko joku teiltä hakea mulle ton hyllyn/kaapin/pesukoneen/muuttokuorman..") ollutkaan käytettävissä juuri tällä kertaa rengasrikon vuoksi. Onneksi kuitenkin sain ritarillista apua toiselta taholta, neito pelastettiin pulasta ja valtakunnassa on nyt siis lipasto. Kiitokset ja tsiljoona pusua herrasmiehelle!
Elämä on tasaantunut viime viikkoina; vedän henkeä ennen syksyyn sukeltamista. Yritän järjestää hauskuuksia syksyksi ja talveksi, lyhtyjä pimeyteen. Että jaksaisin rämpiä kaamoksen läpi pahemmitta mustelmitta. Viime talvena kaikki meni hyvin aina vuodenvaihteeseen asti: oli illanistujaisia, juhlia, konsertteja, joulunviettoa, paljon hauskaa. Sitten tuli tammikuu, vetinen ja harmaa: vaikka verhot veti ikkunan eteen, se harmaus oli silti kaikkialla. Itkin kaksi viikkoa, vaikka ei ollut mitään syytä olla surullinen!
Paras keino selviytyä pimeimmän ajan yli olisi pois Suomesta lähteminen, mutta siihen ei ole mahdollisuutta tänäkään vuonna. Panostan siis enimmäkseen kotiin; valaisimiin, oleiluun ja kääriytymiseen, mutta myös satunnaisiin pieniin riemuihin kotioven ulkopuolella. Vielä tässä vaiheessa kalenteri on vapaa-ajan osalta autiomaata, mutta kyllä sinne hämärään varmaan pian muutama tuikku syttyy.
Ukkonen matkusti eteenpäin mutta jätti jälkeensä paineen tunnun. Tänään on turhan työn ja erheellisten napinpainallusten päivä. Voisin helposti nukahtaa..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Mä voin sytyttää sulle parit tuikkelit! :D Sanot vaan, koska haluat polttaa kynttilää molemmista päistä, keh. Ukkonen oli tänään UPEA! Kunpa oliskin saanut olla jossain merenrannassa (kumisaappaat jalassa). Näin toimiston sälekaihdinten läpi se ei näyttänyt niin hehkeältä.. :P
Kumisaappaat.. ne pitäisi saada! Haluaisin vihreät!
Tuikkuja saa sytytellä kalenteriini kernaasti, kunhan varoo kärventämästä koko allakkaa (tietysti jos sillä tavalla pääsisi talvesta kertaheitolla eroon ja saisi kesän tulemaan nopeammin.. hmm.. näen jo sieluni silmin otsikot: Pahamaineinen kalenteripyromaani iski jälleen)!
Mä odotan että syksy tulee ja voin sytyttää takkaan tulen. Olet aina tervetullut lämmittelemään.
Kävin työpäivän ratoksi taas kurkkimassa.
Jostain syystä en suosi tuikkukynttilöitä (tulee liian itsetuhoinen olo ;)) mutta itsevalettu kynttilä tuikattuna pulloon on <3
Loskakelit jos mitkä saavat mielen matalaksi. Värikkäät kumisaappaat toki sitten taas piristävät :)
Lipastosta olen superkade.
Kiitos, Lappis. Tuparikutsua odotellaan myös..
Tuikku olikin syksyn ensimmäinen laatuaan! Kynttilänvaloa missä muodossa hyvänsä, sitä tarvitaan tulevina kuukausina.
Lähetä kommentti