ei vielä

Lähestyvän syksyn ensimmäisiä merkkejä:

Huvittaa kokata jotain mausteista. Tandoorikanaa ja currya. Kokkaaminen on hauskaa. Kotona on mukavaa. Illalla keittiössä tarvitaan valoja, ja sytytän ne kaikki. Sataa vettä. Tanssin ympäri asuntoa paistinlasta kädessä Absoluuttista nollapistettä kuunnellen. Päätän alkaa panostaa kodin siisteyteen lähiaikoina ja ehkä vähän siirrellä huonekalujakin. Lapsi levittää viltin olohuoneen lattialle ja leikkii olevansa piknikillä. Sängystä tulee siten uima-allas, jonka kuohuvissa peittoaalloissa voi polskia vaikka vaatteet päällä. Tyynyistä rakennetaan hyppytorni! Puhutaan kesästä kuin muistosta. Mietin, että pitäisi ostaa kynttilöitä. Tekee mieli neuloa pitsiä.

Aamulla käsivarsia ja sääriä paleltaa, kun pyöräilen töihin. Tulee sellainen tunne, että pitää ostaa farkut. Ruokatunnilla koettelen psyyken ja fysiikan rajoja sovituskopin ahtaudessa ja muistan taas, miksi pukeudun melkein aina hameisiin. Minulla on lantio, hitto vieköön, ja olen siihen vieläpä varsin tyytyväinen! Jätän farkut hyllyyn. Päätän ostaa niiden sijaan uuden syyshameen. Syyshameen? Nythän on vielä heinäkuu!

Lapsestani tuli hiljattain isoveli. Perin kätevää: hän saa sisaruksia noin vain, ilman että minun tarvitsee kärsiä synnytystuskia! Vauva on kuulemma suloinen, toivottavasti näen kuvia pian. Pidän vauvoista ihan valtavasti, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että en enää ryhtyisi itse siihen urakkaan uudelleen. Siksi onkin hienoa, että eksäni otti tämän sisarusasian hoitaakseen! Oma pikkuveljeni syntyi minun ollessani viiden vanha, ja se oli ehdottomasti tärkeimpiä tapahtumia siihenastisessa elämässäni. Melko ylpeältä uudesta asemastaan vaikuttaa tuore isovelikin; olemukseen on tullut uutta varmuutta. Iso poika, minun vauvani, melkein viisivuotias jo.

Aika syöksyy eteenpäin, jarruttelen kevyesti, en luovuta vielä syksylle valtaa. Tylsän työpäivän aikana en mieti kypsyviä omenoita, en kanervikon tuoksua. Mietin siiderinmakuisia suudelmia, vaivihkaa lyhyen helman alle kipuavia lämpimiä käsiä, kesäyön harsomaista hämärää. Ehtii sen syyshameen myöhemminkin..