kivaa, kivaa

On ollut niin paljon kivaa viime aikoina, etten tiedä mistä aloittaisin. Aloitan vaikka siitä, että olin eilen Tavastialla, sillä Tavastiallahan on yleensä kivaa. Varsinkin hyvässä seurassa, ja varsinkin kun illan ohjelmisto vie jalat alta. Olen virallisesti seonnut: Sydän, sydän on jotain aivan sanoinkuvaamattoman mahtavaa. Näin vanhana ja laiskana ja kaiken kokeneena (hahaa) löytää hyvin harvoin mitään mistä innostua, mutta nyt olen todellakin innoissani ja käsi hamuaa jo levykaupan virtuaalista ovenkahvaa. Eilinen lavashow oli luku sinänsä (Loviisalle tiedoksi, että jäniskorvatoimikunta antaa tämän bändin liveaktille erityiskunniamaininnan) ja omalaatuista esitystä osasin kuulopuheiden perusteella odottaakin, mutta kukaan ei ollut kertonut, että myös itse musiikki on noin rautaista! Verkon syövereistä löytyi videokin.

Rubik oli hyvä myös, parempikin kuin hyvä, mutta tuntui Sydän, sydämen jälkeen kaikesta mahtipontisuudestaan huolimatta vähän vaisulta. Encorea emme jaksaneet odotella vaan poistuimme ennen narikkaryysistä.

Kivaa on riittänyt myös ennen eilistä. On mm. mökkeilty, juotu, syöty, naurettu, saunottu, juotu, juoruiltu, syöty, juotu.. sitä tavallista. Elämässäni on ihania ihmisiä. Olen sanaton (myös univelan vuoksi). Kiitän ja kuittaan.