renkaat

Taas yksi sunnuntai, sateinen ja venyvä - jokseenkin hyödytön, mutta turhuudessaan rentouttava.
Näin unta omenan kokoisista mansikoista, punaisista, mehukkaista; mukana oli myös se ensimmäinen polkupyöräni, jolla opin ajamaan ilman apupyöriä, sellainen paksurenkainen, tiedättehän. Unessa se oli löytynyt lapsuuteni mummolan autotallia raivatessa, sekä minun pyöräni että veljeni vanha kolmipyöräinen. En ole ihan vielä selvittänyt unen viestiä, mutta minulla on aavistus siitä että on kyse hyvistä asioista. Ehkä siitä, että kun turha roina on siivottu pois, löydän uudestaan ne välineet joiden avulla on mahdollista oppia mitä tahansa. Että kaikki se potentiaali on vielä olemassa siellä jossain. Tai että sitä, minkä kerran on osannut, ei koskaan unohda. Tällaisesta tulee levollinen olo.