Tekee mieli yökahvia, mutta se olisi silkkaa hulluutta eikä kuitenkaan maistuisi oikealta. Oikea yökahvi nautitaan kesällä, ulkona, laskuhumalassa, kädet väsymyksestä vavahdellen. Minulla on niin ikävä kesää, se puskee kuuran läpi ja kiemurtelee kevyenä tuoksuna niihin hetkiin jolloin kaikki muu on pysähdyksissä ja mieli vaeltaa missä mielii. En tiedä uskoako kesään edes enää. Viime kesä tuntuu pahviselta, niin kauan siitä on.
Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan uusi levy on pelottavan hyvä. Tajusin sen vasta äsken kun oli kunnolla aikaa kuunnella se kokonaan. Yleensä Kauko on kesämiehiäni, mutta tämä ei ole mikään kesälevy. (Ehkä, ehkä se voisi sopia elokuun öihin.. mutta ehkä sittenkään ei. Tai ehkä kesä tosiaan on liian kaukana.)
Kävin tänään ammatinvalintapsykologilla. En koe ainakaan vielä hyötyneeni, mutta tämä olikin vasta ensimmäinen käynti. En oikeastaan tiedä miksi menen sinne kuulemaan asioita jotka jo tiedän. Testien tulokset ovat olleet samoja viimeiset kymmenen vuotta. Miksi en ole vieläkään matkalla oikeaan suuntaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti