Ihmiset, joihin ihastumme, edustavat meille sitä minkä haluamme löytää itsestämme. Mitä epätoivoisemmin etsimme sitä heistä, sitä syvemmälle se meihin hautautuu. Jopa niin syvälle, että voi luulla etsivänsä jotain mitä ei ole olemassakaan. Vaikka tietenkin se on, eihän sitä muuten osaisi etsiä. Se on olemassa vaikkakin kadoksissa, jossain niiden kaikkien väärien oletusten ja turhien yritysten välissä, puristuksissa tai palasina ehkä. Ei aina koottavissa, silti siellä, olemassa.
Kirjoitan taas huonommin, se johtuu kai siitä että olen pelkkää itkua tänään ja ajattelenkin huonosti.
Gallup:
1. Kuinka monesta valheesta menee luottamus?
2. Kuinka monta tuntia päivässä on normaalia ajatella kuolemaa?
Pyydän tässä virallisesti anteeksi kaikilta joiden sähköposteihin en jaksa vastata. Odotan kunnes on jotain kerrottavaa, nyt ei ole.
keskiviikkona, toukokuuta 25, 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Vasta kysymys:
Kuinka monta tuntia päivässä on normaalia elää niin että tiedostaa elävänsä?
Usein katson muita ihmisiä kadehtien, miksi minä en voi elää unohtaen eläväni.
Jatkuva tietoisuus omasta olemisestani rassaa. Kokemus omasta pienuudesta ja äärettömyydestä ympärilläni passivoi minut. Mikään tekemiseni ei tunnu tarpeeksi suurelta, jotta se olisi tekemisen arvoista, koska äärettömyys ympärilläni tekee minusta ja toimistani mitättömiä.
Maailmassa on miljardeja ihmisiä, jotka eivät tiedä minusta mitään ja joille olen yhdentekevä. Joskus käännän ajatuksen toisin päin ja koitan tiedostaa jonkun, edes yhden, ihmisen olemassa olon niinkuin sillä olisi minulle väliä. Silloin ajattelen nuorta kiinalaista naista, joka istuu pienessä keittiössä katselemassa ikkunastaan illan pimeyteen ja kaupunkiin hänen ympärillään.
Uskon varmasti, että sellainen ihminen on olemassa juuri sillä hetkellä ja hän ei tiedä, että minä ajattelen juuri häntä ja että hänen elämällään on minulle väliä, vaikkakin vain sillä hetkellä. Ehkäpä jonain hetkenä joku maailman ihmisistä ajattelee juuri minua ja tiedostaa minun olemassa oloni.
Kommentissa oli mielenkiintoinen ja lohdullinen ajatus - oivallus.
Kirjoita jotain Neiti Minkkinen,jookosta?! *odottelee päivitystä*
Tänään paistoi aurinko.~e~
Laitan sinulle sähköpostia.
Lähetä kommentti