Ei ollenkaan pitäisi valvoa enää, mutta en voi itselleni mitään. Luen lahjakkaiden kirjoittajien blogeja ja kadehdin, ollapa vielä nuori ja varma. Jossittelen, missä olisin nyt. Ääneen en voi katua viime vuosia, heti tulee joku hymyillen nyökyttelemään, että sitten ei olisi lastakaan. Ikään kuin en itse olisi tullut ajatelleeksi.
Lapsi on ihana ja parasta elämässäni, mutta tietenkään en osaisi kaivata häntä jos hän olisi jäänyt tapahtumatta. Ehkä olisi joku toinen lapsi, nyt tai joskus myöhemmin, ihan yhtä rakas ja ihmeellinen. En kai kokisi mitään puuttuvan, ja juuri tätä ei saa sanoa, se on nyökyttelijän mielestä sama kuin toivoisin ettei lapseni olisi syntynytkään. Tietenkään en toivo. Kunhan jossittelen. Harmittaa että se mielenkiintoisin osa elämää jäi kokematta, juuri ne vuodet joista aina haaveilin, yliopistoelämä ja kahviloihin juurtuminen, loputtomat yöt kirjojen seassa, oivaltaminen ja älylliset ystävyydet, hullaantuminen mihin tahansa, punaviinissä ja maitokahvissa marinoituminen, budjettimatkat Itä-Eurooppaan, kaikki se. On kohtuutonta pelätä niin paljon että valitsee helpoimman, silti teen sen yhä uudelleen. Enkä edes valitse, menen vain minne viedään. Eikä kukaan tai mikään edes vie enää, olen jäänyt ajelehtimaan, pyörin laiskaa ympyrää vedessä joka ei virtaa eikä vaihdu.
Olen ollut hölmö ja yrittänyt keski-ikäistyä ilman elämänkokemusta ja muita edellytyksiä. Olen luullut oppivani pitämään sitä mitä haluan ja sitä mitä saan samana asiana. Olen ollut kovasti väärässä. Ja typerä.
Nykyään olen vain voimaton, peilistä katsoo vanheneva nainen, ei potentiaalinen mikään.
Ei pitäisi valvoa enää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Voi luulen, että potentiaalia on moneenkin. Ainakin sinussa on viisautta ja rakkautta.
Tietoisuus ei ole typeryyttä, niin kauan kuin haluaa tehdä asioiden eteen jotain! Muutos.
Maitokahvissa voi marinoitua vaikka ei olisikaan teini enää. Tai niin nuori. En yhtään tiedä minkä ikäinen olet. Itse olen 30.
Ja lapsi kasvaa aina. Haikeaa, vaikeaa ja tavallaan lohdullistakin:) Ja jossittelu vie siihenkin ajatukseen, että ilman lastasi moni asia voisi olla erilailla, huonommin. OLisit saattanut tehdä kohtalokkaita valintoja.
Elämä on kuitenkin edessä. Muistot vierellä.
Ja sen sinä tiedätkin:)
Ja opiskeluja voi jatkaa myöhemmin esim. tätini opiskeli taiteiden maisteriksi yli viisikymppisenä. Punaviiniä..
If there's a will there's a way!
Mutta ymmärrän tuon kaipuun mitä koet, erittäin hyvin. Minunkin elämä jakaantuu tavallaan niin moneen suuntaan, pitäisi olla lover, mother, sinner ja saint. Ja opiskelija...
Lähetä kommentti