1. Mikään ei tatuoidu minuun kuten musiikki. Unohdan nimet, kasvot, sanat, tapahtumat ja tilanteet; jopa tuoksut ja kosketukset haihtuvat ajan mittaan. Mutta musiikki ei unohdu. Jokainen merkityksellinen hetki elämässä on herätettävissä uudelleen henkiin, tarvitsee vain laittaa oikea levy soimaan. Tiedän jo nyt, että vain noin 30 kertaa tähän mennessä kuuntelemani Zeitgeist tulee aina kytkeytymään tähän käsittämättömän hienoon heinäkuun viikkoon. (Suhtautumisessani musiikkiin on ehkä pieni ripaus autismia - kuuntelen levyn kerralla melkein puhki välittämättä siitä että muut eivät ehkä jaksaisi kuulla sitä samaa uudelleen ja uudelleen ja..)
2. Minun napaani ei saa koskea. En tiedä miksi, se vain tuntuu hirveältä.
3. Kykenen nuolemaan omaa kyynärpäätäni. Sen ei pitäisi olla ihmiselle mahdollista. Tästä kuvattiin Pariisissa videokin, mutta se on onneksi tuhoutunut.
4. Silmäni vaihtavat väriä valaistuksen mukaan. Kukaan ei osaa sanoa, minkä väriset ne oikeasti ovat. Joskus siniset, joskus vihreät, joskus harmaat, joskus sekoitus kaikkia.
5. Tykkään kaljuista miehistä. Tai oikeastaan sellainen millin-parin siili on paras. En tiedä mistä tämä fetissi on peräisin, mutta näin on ollut niin kauan kuin muistan. Pitkät hiukset miehellä eivät ole koskaan vedonneet minuun millään lailla (ei se silti ole estänyt seurustelemasta pitkätukkapoikien kanssa). Tämä liittyy varmaan jotenkin ihoaddiktiooni - mitä vähemmän karvaa, sen parempi.
6. En siedä sitä kun villavaatteista nypitään nukkaa. Silmiä viiltää pelkkä ajatuskin ja kylmät väreet vilistävät vartaloa pitkin. Kamalaa! Saman reaktion aiheuttaa sanomalehtipaperin hypisteleminen märin käsin.
7. Ruminta mitä tiedän on Sotkan logo. Siinä on kaikki niin kertakaikkisen pielessä, etten edes tiedä mistä aloittaa. No, kyllä te ymmärrätte. Jos ette, olette ehkä väärässä blogissa.
Bonusfaktana paljastan, että minusta suomen kielen kaunein sana on 'outous'. On diftongia, sisäsointua, herkullisen pyöreää o-kirjainta, vain kaksi konsonanttia, ja mikä tärkeintä, merkityssisältö on kerrassaan täydellinen.
***
On perjantai 13. päivä. Tänään olen erityisen varovainen liikenteessä sukkuloidessani: pyöräni jarrut eivät ole toimineet enää pitkään aikaan. Muutenkin koko rohjo on siinä kunnossa, että hirvittää ajella sillä. Kukapa tulisi hätiin? No tietysti..
Bicycle Repairman! Taidankin mennä ulos katselemaan, josko häntä näkyisi. Tai sitten vain menen ja ostan uuden pyörän (luulen että uuden hankkiminen on tässä tilanteessa kannattavampaa kuin vanhan huollattaminen). Tai ehkä vain käyn lounaalla. Ajan varovasti..
5 kommenttia:
taidanpa lähteä taas höyläämään päätäni:)
Saakeli- en leikkaa päätäni tämän takia
Hiihoi, piti tulla kyläreissulla lukemaan ihan vain sen takia, että aavistin päivityksen tulleen. Ja sehän oli tullut. Ihkua! Ylihuomiseen! Pus!
Ps. Mäkin olen sitten autisti.
Haa, ajattele että löysin tänne blogilistalta! :D
Ai se oli TÄLLAINEN meemi! :D Mä en kyllä vieläkään osaisi tehdä tuota, missä on rautalankamalli!! Saanko muuten linkata sut omaani..?
Ohoo, paljon väkeä! Loistavaa!
sten, en minäkään tiedä mikä meemin alkuperäinen idea oli - käsittääkseni vain faktoja itsestä, ja mikäpä sen mukavampaa kuin kertoilla niitä, eikö?
Ja saa linkittää, tietty. <3
loviisan vierailu on ehkä vuoden odotetuimpia tapauksia! Ihanaa, pian nähdään!
Lähetä kommentti