outouden oppitunti

Uskoin ennen sattumaan. Nyttemmin kyynisyyteni on muuttunut uteliaisuudeksi. Tänä vuonna on tapahtunut asioita joiden selittämiseksi sattuma olisi liian helppo ja mielenkiinnoton vastaus. Kaikkea en edes muista, mutta kerron pari esimerkkiä.

Nukkekoti

Ryhdyin keväällä kunnostamaan viime kesänä tuttavalta saamaani vanhaa Lundby-nukkekotia. Oli visio, jota varten piti tehdä täysremontti, ja totesin sen onnistuvan helpoimmin siten että irrotan seinät ja katot toisistaan, maalaan ja tapetoin ne ja liimaan takaisin yhteen. Kaikki sujui hienosti, kunnes kömpelyyksissäni hajotin yhden ulkoseinistä: naps vain, se katkesi keskeltä kahteen osaan. Pilalla, ajattelin. Se siitä?

Seuraavana päivänä menin viemään roskia. Yleensä heitän roskapussin samaan laatikkoon, siihen ensimmäiseen oikealla, jonka suuntaan oikea käteni luonnollisesti helpoimmin ojentuu. Tällä kertaa valitsin kuitenkin syystä tai toisesta eri laatikon, toisen vasemmalla. Se oli melkein tyhjä. Pohjalla oli ainoastaan yksinäinen Lundby-nukkekoti, täsmälleen samanlainen kuin omani. Nieleskelin hetken ja poimin talon mukaani. En ole vielä uskaltanut jatkaa projektia.

BOB

Huhtikuussa David Lynchin INLAND EMPIRE tuli ensi-iltaan myös Suomessa. Kävin katsomassa sen ensimmäisessä mahdollisessa päivänäytöksessä. Elokuvan jälkeen matkustin junalla kotilähiööni ja kävin kaupassa ihan arkisesti ja tavallisesti, mitä nyt hieman leijuin lynchiläisen surrealismin tunnelmissa. Ohitseni käveli kolmihenkinen perhe: isä, äiti ja pieni poika, ehkä kolme-neljävuotias. Olin pudottaa silmäni, kun näin printin pojan takin selässä. Siinä luki valtavin, keltaisin kirjaimin: GREAT WORK, BOB!

Todennäköisesti kyseessä oli ihan tavallinen Puuha-Pete-takki, mutta selässä ei ollut kuvaa mistään hahmosta, pelkkä teksti vain. Jatkoin matkaani kuohuen. Mainittakoon vielä muutama yksityiskohta:

1. Oli perjantai 13. päivä.
2. Olin edellisellä viikolla palannut Pariisista, jossa kävin katsomassa Lynchin taidenäyttelyn. Uudemmissa maalauksissa seikkailee Bob-niminen pikkupoika. Taulujen maailmat eivät ole mitään suloisia satumetsiä, kuten arvata saattaa.
3. Twin Peaksinhan tiedätte tietenkin.

Espoo

Vielä kolmisen viikkoa sitten en tuntenut ainuttakaan espoolaista. Sitten tutustuin yhteen. Myös eräs ystäväni muutti Espooseen samoihin aikoihin. Ei ole suurtakaan todennäköisyyttä, että nämä kaksi asuisivat samassa talossa, eihän? Samassa kerroksessa ja asunnossa vieläpä, vaikkakin viereisissä rapuissa.

Etiäiset ja samanaikaisuudet

Joka päivä tapahtuu jotain outoa. Useimmiten sellaista, että ajattelen jotakuta ohimennen ja samassa häneltä tulee tekstiviesti tai puhelu. Tai saattaa olla, että olen nähnyt unta tietystä ihmisestä, ja tapaan hänet seuraavana päivänä odottamatta (muitakin enteitä unissa on monesti). Joskus tiedän, mikä kappale soi radiossa tai soittolistallani seuraavaksi, vaikka shuffle-toiminnon ja 6000 tiedoston yhdistelmän ei luulisi jättävän juurikaan sijaa ennustettavuudelle.

Pari päivää sitten lisäsin blogiini tuon Who links to me -linkin, ja muistelin koodia liittäessäni, että jonkun toisen blogissa se oli joskus otsikolla mistäs tiesit tänne tulla? Ja silloin, täsmälleen samalla hetkellä, joku alkoi laulaa televisiossa: Tuu tuu tupakkirulla, mistäs tiesit tänne tulla..

Tällaista tapahtuu jatkuvasti - sitä useammin, mitä enemmän siihen kiinnittää huomiota. Ihan niin kuin unet: mitä enemmän niitä jaksaa tutkia ja merkitä muistiin, sitä selkeämpiä, yksityiskohtaisempia ja monimutkaisempia niistä tulee. Uni tai universumi, samat lait pätevät kaikkialla. Joskus tämä kaikki on hyvin hämmentävää, mutta aina lohdullista ja kaunista. Seuraava tarina on tosi, ja yhä varmaan jonkun mielestä silkkaa sattumaa. Tulkinta riippuu siitä, onko sielultaan runollinen vai tieteellinen - haluaako punoa säikeet yhteen vai riipiä ne irti toisistaan, nauttia vai älyllistää. (Eräissä yhdistyvät molemmat halut, silloin tulkinta on persoonallisimmillaan, siinä on arvaamatonta dynaamisuutta.)

Minkkiset

Neiti minkkinen syntyi äkkiarvaamatta kolme vuotta sitten, talvella 2004. Tai ei syntynyt, ilmiöityi. En keksinyt häntä, hän vain pulpahti maailmaani erään tekstiviestikeskustelun tuloksena. Siitä alkaen hän on kulkenut mukanani. Toisinaan hän on läsnä, jopa sisällä minussa; joskus hän häviää omille teilleen pitkiksi ajoiksi. Hän on juuriltaan eräänlainen Lilith-hahmo, mutta ei ihan niin kostonhimoinen. Hän on anarkistinen ja kujeileva, välitön ja voimakas, hänessä ei ole mitään turhaa vaikka hän ajoittain rönsyilee ja pulppuileekin vallattomasti.

Neiti minkkinen liikuskeli alkuun maalaustelineen tuntumassa ja tallentui eräisiin tauluihinkin. Pikkuhiljaa hän laajensi reviiriään, liikkui tajunnan ja tiedostamattoman välillä, ilmestyi unissa peileihin ja tiesi aina minne mennä. Hän pani minut kirjoittamaan tätä blogia. En ollut koskaan aiemmin kirjoittanut näin. Hän on näiden vuosien aikana työntänyt rajojani etäämmälle, pidemmälle, rajattomiin. En usko että olisin puoliksikaan näin minä ilman häntä.

Luulin aina, että neiti minkkinen on ainoa laatuaan, sukua korkeintaan myyttisille esiäideilleen. Välillä jopa kuvittelin keksineeni hänet. Hah! Universumi muljahti eilen, ja nyt vain tuijotan ja nauran.

Toissayönä sain unessa tekstiviestin ihmiseltä, jonka kanssa keskustelin silloinkin kun neiti minkkinen sujahti elämääni. Unessani hän halusi nähdä minut heti, koska hänellä oli minulle tärkeää asiaa. Uni jatkui sitten toiseen suuntaan, mutta mainitsen tämän viestin yhtenä esimerkkinä etiäisistäni - eilen illalla häneltä tosiaan tuli viesti, jossa luki: "Mulla on sulle lahja."

Tapasimme myöhemmin illalla, ja sain lahjani. Se oli tämä kirja. Menin aika lailla sanattomaksi. Tänään olen lukenut kirjaa, se ei ole kovin pitkä, joten sain sen ruokatunnilla loppuun. Minkkisyyden olemus tiivistyy kirjassa mitä kirkkaimmin: voisin hyvin kuvitella itse kirjoittaneeni sen. Sitaatteja ehkä myöhemmin, kunhan toivun järkytyksestäni. On varmaankin pakko ottaa yhteyttä kirjailijaan.

Loppuun vielä pari numeroihin ja asuntoihin liittyvää huomiota:

- Tämän vuoden kummallisimpia, tapahtumakylläisimpiä ja avartavimpia kuukausia ovat olleet huhtikuu (4) ja heinäkuu (7). INLAND EMPIRE:n nähneet muistavat ehkä, mitä huoneistossa numero 47 tapahtui.

- Minkkiset minussa -kirjassa on 64 sivua. Aiemmin mainitun espoolaistalon huoneiston numero 64 ovessa lukee Minkkinen.

Outous on kaunista.