On syksy, ainakin virka-aikaan. Sähköpostiin on tänään tipahdellut viestejä enemmän kuin koko heinäkuussa yhteensä (mikä ei toki ole paljon siltikään) ja ihan oikeita töitäkin on siis täytynyt tehdä. Eilinen palaveri kesti kuusi ja puoli tuntia. Tulen töistä kotiin nääntyneenä, sisäkköni ei vieläkään ole siivonnut, rojahdan istumaan ja nuokun iltaan asti miettien että pitäisi pestä, pitäisi pyykätä, pitäisi järjestää. Ja päivä on ohi. Ja herätyskello soi.
Selittelen näin siis sitä, miksen enää päivitä blogia yhtä kiivaaseen tahtiin kuin aiemmin kesällä, kun työpäivinä ei oikein ollut muuta tekemistä kuin klikkailla itseään virtuaaliavaruudessa minuutti minuutilta eteenpäin. Olen yhtäkkiä väsähtänyt. Kesä on ollut ihanan kepeä, mutta myös uuvuttava tavallaan. On tapahtunut niin paljon. Olen tavannut ihmisiä, ja osa heistä on heilauttanut maailmaani niin etten tiedä mitä ajatella. Olen löytänyt paljon uusia hyviä asioita, kuunnellut ääniä ja sanoja (ja etenkin taukoja äänten ja sanojen välissä), nähnyt unia sekä valveilla että nukkuessani, hymyillyt ja nauranut ja rakastanut lähes joka hetkeä, rakastanut läkähtymiseen asti! On vaikeaa hengittää tasaisesti kun yhdessä kesässä pitää elää koko vuoden elämä.
Älkää puhuko talvesta. Kyllä minä tiedän että se on lähellä - ei se koskaan kovin kauas mene. Mutta minun kesäni jatkuu vielä, se jatkuu niin kauan kuin valoa riittää.
Nähdään Ankkarockissa, anteeksi jo etukäteen jos pompin varpaillanne NIN:n keikalla!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
välillä on ihan oikeutettua tallata universumia varpailla:)
ja ekan kerran toi sanavahvistus on tylsä, aikasemmin ne on ollut jotenkin hauskojakin, mut revi sitten huumoria mlblrcd:sta
Kiitos viimeisestä, pus!
Minä olenkin ekaa kertaa tässä blogissa! (Kuinka moni voi sanoa samaa..?)
Meinasin tulla naukumaan uutta päivitystä, mutta olitkin juuri mun luona käymässä. Päivitä kuitenkin pian jotain, jooooko? Mulla on jäniskorvapuutostila.
Siihen liittyen... miltä syys-lokakuun vaihde näyttää? Jos et vielä tiedä, niin vinkkaa heti, kun tiedät, niin mun on helpompi järjestää sitten sulle sopivaan aikaan itselleni vapaata jne.
Puspus!
Hohoo, rakas Loviisa! (Ja tervetuloa, jäsen B!)
En ole jaksanut päivittää kun helle on syönyt aivot. Elämässä (ainakin siinä ei-virtuaalisessa) on nykyisin enemmän ihanuuksia kuin rasittavuuksia, mutta väsymys jatkuu ja saa sanattomaksi. Unet ovat kyllä raportoimisen arvoisia, kun vain jaksaisi naputella ne muistiin..
Syyskuun lopussahan olisi eräskin jäniskorvatapahtuma johon sinua yritin houkutella; harras toiveeni olisi että lomasi osuisi niille main. ;)
Lähetä kommentti