tiistaina, elokuuta 23, 2005

when we pretend that we're dead

Näin pari vuotta sitten unta että olin kuollut ja päässyt taivaaseen. Taivas oli valtava kirjasto, jonka käytävillä hiljaiset ihmiset tutkailivat hyllyistä haalimiaan sana-aarteita. Itse päädyin musiikkiosastolle ja tapasin Jumalan, joka oli hajamielisen näköinen vanha mies. Hän pyyteli päätään raapien anteeksi sitä että DVD-valikoimaa oltiin vasta täydentämässä ja kaikki oli muutenkin vähän kesken. Minä aloin etsiä levyhyllyistä L7:n Slap-Happy -albumia, jota ei löytynyt. Jumala lähetti minut takaisin maan päälle etsimään kyseistä levyä. Ilmeisesti minut oli kutsuttu taivaaseen liian aikaisin.

Olen varma siitä, että taivas olisi nimenomaan kirjasto. Mitä muutakaan se voisi olla?

Aloin äsken miettiä, mitä tapahtuisi jos ostaisin itselleni sen puuttuvan levyn. Voi olla etten uskalla kokeilla.

2 kommenttia:

4qu4r1u5 kirjoitti...

Minun taivaani on ainakin kirjasto.. Tai kirjastoni on taivas.. tai jotain

neiti minkkinen kirjoitti...

Vaikea keksiä muutakaan paikkaa jossa iäisyytensä haluaisi viettää..