aamukastetta, nokkosia

Nahkean päivän jatkeena valvottu yö, ihoon liimautuvat lakanat ja sekavaan uneen vajoaminen viimeiseksi tunniksi ennen kellonsoittoa. Aamuinen olo oli sanoinkuvaamaton, jotenkin sain itseni kasaan ja huojautettua suihkun alle heräämään. Pyöränkumi puhkesi viime viikolla, vein siis lapsen tarhaan rattailla ja kävin samalla kirjastossa. Seitsemän kilometriä kävelyä tällaisena aamuna ei kuulosta tavoiteltavalta, mutta oikeastaan en ole sen väsyneempi kuin eilenkään.

Uskomaton ilmasto. On niin kosteaa, ettei kaste haihdu lehdiltä - olisipa ollut kamera mukana, pensaat kimalsivat ihanan salaperäisesti. Tuoksui keskikesälle, tuoksui herukkapensaille ja apiloille, ja ison mäen korkeiden kerrostalojen kohdalla mieleen palasi jokin tuokio lapsuudesta kun ohitin koristeelliset istutukset - leijonankidat, liljat, akileijat - ja keski-ikäisen naisen joka käytti liian vahvaa hajuvettä. Joskus on ollut tällainen hiostavan kuuma kesäaamu, on menty junalla Helsinkiin mummin kanssa, on käyty ostoksilla ja kävelty puistoissa, asemalla on syöty vaniljapehmistä. Silloin Helsinki oli seikkailu ja aina erilainen, niin suuri ja kiehtova ja olemassa vain kesäisin.

Olen kaivannut sitä tapaa jolla lapsena tunsin kesän enkä pelännyt mitään, sitä miten olin kesässä kotonani aina. Nykyisin näen vain nokkoset ja hyttyset, ja vaikka haluaisinkin sukeltaa metsän viileyteen tai oikaista kasteisen heinikon läpi en tee niin kuitenkaan, koska odotan oikeaa hetkeä, oikeaa tilannetta, oikeaa paikkaa, eikä sellaisia tietenkään ole. Ei heittäytymistä voi suunnitella etukäteen, merkitä kalenteriin: "tänään olen spontaani, hurlumhei!" Elämäni on nykyään pelkkää lavastamista, olosuhteiden rakentelua ja pettymistä kun mikään ei sujukaan niin kuin halusin. Vielä murrosiässä osasin elää hetkessä, mutta sitten se taito unohtui ja tilalle tuli kaiken latistava kontrolli. Teen kaikesta vaikeaa, otan vakavasti. Pelkään niitä nokkosia niin.

Lainasin kirjastosta Olemisen sietämättömän keveyden, Dostojevskin Kirjoituksia kellarista sekä kirjan tilkkutöistä. Olisin lainannut paljon muutakin, mutta lainakatto tuli yllättäen vastaan. 50 lainaa on melko tiukka raja tällaiselle ahmatille. Jokohan lapsi kohta saisi oman kirjastokortin?