Jos julkeaa päivänä eräänä julistaa oloaan hyväksi, saa siitä varmasti rangaistuksen viimeistään seuraavana. Tänään ovat turhautuminen, sujumattomuus, olemattomuus ja tarkoituksettomuus yhdistäneet viheliäiset voimansa ja käyneet massiiviseen hyökkäykseen kaikilla rintamilla. Olen kyvytön, se lannistaa. Lisäksi tuntuu väärällä tavalla yksinäiseltä, siten että koko ajan muistaa, ettei kukaan juuri nyt kaipaa ja ettei enää ole ykkösvaihtoehto kenenkään elämässä. Kai voisin tuntea edes jonkinlaista vaatimatonta ylpeyttä siitä, etten ainakaan ole vastuussa kenenkään sydämen haavoista, mutta sellainen olisi toki teeskentelyä. Minähän haluan upottaa kynteni sydämiin.
Huomenna juon itseni tainnoksiin, toivon. Olen ikävöinyt oikeanlaista humalaa, sellaista paheksuttavan estotonta ja röyhkeästi kikatuttavaa ääliökänniä, joka jatkuu aamuun asti pöydillätanssimisvahvuisena, eikä johdata viidennen tequilan jälkeen puhelinterrorisession kautta vieraan vessan lattialle sammumaan. Kaipaan hauskaa, hauskaa on nykyisin aivan liian vähän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti