Kofeiini amputoi kielen, ei sitä fyysistä sentään onneksi. Tänään on jo väljempää, ilma liikkuu, päätä ei kiristä.
Kesämuistoja:
Kaikkien aikojen kuumin kesä oli vuonna 1995. Olin kuudentoista, muutin pois kotoa kukkamekkoisena, irokeesipäisenä ja onnellisena. Kesä oli Ratsiaa, Chumbawambaa ja hajonneita maihareita joita korjailin ilmastointiteipillä; Provinssia, Messilää, Ilosaarta ja Ankkarockia; loputtomia kiljunmakuisia iltoja Kaivarissa; hetkessä ideoitu ja seuraavassa toteutettu liftireissu ympäri Suomen; elämää. Sen jälkeen mikään kesä ei ole tuntunut niin kesältä, ne ovat laimenneet vuosi vuodelta ja lyhentyneetkin jotenkin kai. Kymmenessä vuodessa sielu on kutistunut ja kuivunut, rusinoitunut vaikka räjähtää piti, paisua ja posahtaa ja sataa mehevänä vereslihana maailman ylle.
Miten kuivahtanut sielu saadaan kukoistamaan? Ei kai kiljussa uittamalla kuitenkaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti