torstaina, heinäkuuta 21, 2005

vaienneista

Katkenneiden kirje- ja muiden ystävyyksien miettiminen saa hämilleen. Elämässäni on ollut niin monia upeita ihmisiä kiehtovine tarinoineen ja kuohuvine ideoineen, ja minä olen antanut heidän haihtua, litistyä kaapin perälle unohdettuihin kenkälaatikoihin kirjekuoripinojen väliin. En ole koskaan ajatellut miltä heistä on ehkä tuntunut kun en ole enää vastannut kirjeisiin, tärkeisiinkään. En ole koskaan ajatellut, että edes voisin tuntua miltään. En ole koskaan ajatellut, että minulla olisi niinkään väliä. Voi olla ettei olekaan. Silti itse muistan tarkalleen, ketkä olivat niitä jotka eivät vastanneet minulle enää. Muistan hylätyksi tulemiset, mutta hylkäämisiä en.

Vieläkin pyörittelen silmiäni muistaessani sen yhdenkin, jonka reaktio äitiytymisuutiseeni oli tyly tekstiviesti: Et voi vittu olla tosissas! - eikä hänestä myöhemmin kuulunut enää koskaan mitään. Parempi kai niin. Pahalta se tuntui silti. Olisiko reagoimattomuus tuntunut pahemmalta? Ainakin hän oli rehellisesti oma, mielistelemätön itsensä. Moni ei ole, ja ne tapaukset jättävät jälkeensä syvemmän hämmennyksen. Sekä teeskennellyn eläväiset, mutta myöhemmin turhaan tekohengitetyiksi tajutut, että hiljaisuuden giljotiinissa äkkikuoleman kohdanneet ihmissuhteet laittavat kyselemään vastauksettomia kysymyksiä.

Olenkohan itse kylvänyt sitä samaa epätietoisuutta yhtäkkisillä vaikenemisillani? Vai onko ollut helpotus päästä minusta eroon?

- - -

Tuntuu oudolta nähdä tämä päivämäärä numeroina. Vuosi sitten lausuin sanan, enkä vieläkään tiedä kuinka paljon silloin valehtelin.

1 kommentti:

neiti minkkinen kirjoitti...

Varmasti onkin niin, ja pitääkin olla. Mutta joskus kaikki päättyy niin, että unohtuu miettimään miten sanoisi - ja jättää sanomatta. Ja juuri sellaisia hetkiä katuu lopun elämäänsä, sitä että oli sanomassa jotain niin tärkeää että putosi ja hukkui ja eksyi omiin sokkeloihinsa, ja vasta paljon liian myöhään löysi labyrintista päivänvaloon takaisin vain tajutakseen ettei kukaan enää odottanutkaan ulkopuolella.

Unohti olla läsnä, koska koki eri lailla.