esiin

Nukuin pitkään, liian pitkään, ja päivä oli jo ohi kun havahduin. Nyt pitäisi aloittaa, olen jo juonut kahvia teetä kahvia, kädet vapisevat mutta eivät liikaa, aivan hyvin voisin tarttua kynään tai siveltimeen. Tämän on oltava pelkoa, ei mikään muu este ole koskaan näyttänyt näin taivaitahipovan korkealta. Kaikki on selvillä, kaikki muu: muoto, väline, materiaali, ajatus, tematiikka, värit, esillepano. Vain pelko kehystää ideani ja saa ne hylkimään toisiaan, ja mitä päättäväisemmin yritän liittää niitä yhteen sitä kauemmas ne toisistaan sinkoavat.

Voisin kuvata pelon, mutta se haluaa piileskellä, pysyä takana peilien, kankaiden, ikkunoiden. Jos kutsuisin sitä, murtautuisiko se esiin? Läpi kankaan, kuin nyrkki tai tuntematon elämänmuoto? Kuin kuolema?

Vai pysyykö se ikuisesti piilossa, leviääkö vain salassa homekasvuston lailla? Onko minun itse revittävä julkisivuni löytääkseni sen?

Ja mitä sitten tapahtuu?