Kuvaamattoman hyvä olo. Aamulla taivaalta tihkui tahmeaa sokerilientä, mutta äkkiä ilma keveni ja sade muuttui sivelyksi. Istuin asuntoni hiljaisuudessa lukemassa blogeja tuntikausia, join teetä ja pidin kaikista ihmisistä kerrankin. Nyt viivyttelen siivouksen aloittamista - laitoin vihdoin levyllisen melankoliaa soittimeen enkä raaski käynnistää imuria ennen kuin kaikki laulut ovat soineet.
Olen hitaasti alkanut oivaltaa, ettei sieluni ole valuuttaa, sen arvo ei määräydy kysynnän mukaan. Ei sitä tarvitse säästellä ja pantata kuin salaisuutta. Minun tieni ovat omiani, eivät ne vie harhaan. Mitä muuta kautta olisin voinutkaan löytää tähän?
Viime syksynä tämän levyn kuunteleminen aiheutti vajoamista ja puristusta. Ei tänään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tulipa hyvä mieli kirjoituksestasi!
Kiitos.
Minä viivyttelen myös siivoamisen aloittamista. Sain sentään tehtyä oikeata kesäkeittoa. Sopii sadepäivään jotenkin romanttisen kodikkaasti, kun sade tanssii ulkona ja kotona on lämmin.
Savukkeella käydessä varpaat kastuu...
Lähetä kommentti